Annan puutarha

Olen ensimmäistä kertaa tehnyt puutarhaa jollekin muulle kuin itselleni. Ystäväni Anna pyysi minua keväällä auttamaan oman puutarhansa suunnittelussa. Ilmoitin haluavani myös toteuttaa sen, koska minulle toteutus on osa suunnittelutehtävää.

Osa Annan pihasta on tasainen oleskelualue, jossa oli nurmikko ja talon seinustalla kasveja. Oleskelualueen edessä oli epämääräisen ojan erottama loiva rinne, joka päättyi tasaiseen nurmikkoalueeseen.  Nurmikkoalue on yhtenäinen koko rivitalolle. Rinteen sivussa vasemmalla on perenna-alue, jossa vuorenkilvet muodostivat suuren ylhäältä alas ulottuvan massa. Rinteen yläpäässä pilkotti kallionkylkeä, mutta sen peitti villiruusupensaikko. Rakentamaton rinne kasvoi kesäisin täyteen maitohorsmaa ja ohdaketta. Anna halusi päästä tästä eroon ja saada puutarhaansa kiviä.

Maaperä osoittautui erittäin haasteelliseksi, sillä se on umpisavea ja siis tosi raskasta kaivaa. Anna ei halunnut koneita rikkomaan ympäröivää maata. Ensimmäinen tehtävä oli saada kalliota enemmän esille. Kaivoin suurimman osan ruusuista ylös ja istutin ne rinteen reunalle, vastakkaiselle puolelle kuin perenna-alue. Poistin maata kallion edestä, se kaartui voimakkaasti alaspäin. Siirsin ruusujen viereen vuorenkilpiä tasapainottaakseni aluetta sivusuunnassa. Kaivoin myös oleskelupihan ja rinteen välissä olevan ojan syvemmäksi ja leveämmäksi. Pohjalla tuli kallio vastaan. Ojassa on koko kesän ollut vettä, valitettavasti saven takia sameaa. Ojan alueella kasvavat rentukat ja vihvilät keskitin yhteen paikkaan. Leikkasin horsmat ja muut saksilla maan tasalle. Kun näin pitkälle oli päästy muistin ottaa kuvia.

 Paljaana  oleva ja ruskeana näkyvä alue tulee saamaan uuden elämän.

Vasemmalla on vuorenkilpiä, joista osan siirsin kallion viereen. Oja on tässä vielä leventämättä ja syventämättä ja sen kasvit keskittämättä. Oleskelualueen sivussa on talven runnoma kasvihuone. 

Savisen maaperän ja maansiirto-ongelmien takia päätin rakentaa kivikkopuutarhan kattamalla uudelleenrakennettavan alueen ensin suodatinkankaalla ja käyttämällä rakentamiseen erikokoisia kiviä ja hiekkaa. Teimme Annan kanssa retken läheiselle sorakuopalle, joka muistutti kuumaisemaa. Minulle tuli nostalginen olo, kun muistin lapsena käyneeni useita kesiä uimassa Seutulan lentokentän rakennustyömaan läheisyydessä olevalla sorakuopalla. Valitsimme käsin kiviä, minä suurempia ja Anna pienempiä.  Kun kasa näytti riittävän suurelta, ilmoitimme työmiehelle, että nämä on valittu meille. Valitut kivet ja kuutio hiekkaa tuotiin Annan pihalle pressujen päälle.

Muotoilin ojan reunaa rinteen puolelta niin, että siihen riviin ladotut isot kivet pysyivät paikoillaan. Samoin kaivoin suodatinkankaan alle muutaman poikittaisen uran kivirivistöjä varten. Anna halusi kivistä tehdyn virran ja luonteva paikka sille oli tulla rinteessä olevasta kalliosta alas ojaan. Laitoin isohkot kivet reunustamaan virtaa. Ojan yli rakensin lankkusillan. Suodatinkankaalle kärräsin hiekkaa.

Virran oikealle puolelle tuli multakerros ja siihen istutettiin raparperia, jättipoimulehteä, harjaneilikkaa ja naapurin lahjoittamaa varjoyrttiä. Olen nähnyt tätä kasvia Helsingissä Dianapuistossa ja ihastellut sitä aina tietämättä mitä se on. Se sopii mainiosti tähän tilaan, toivottavasti sille sopii tämä vaatimaton matalamultainen kasvupaikka. Harjaneilikan ja jättipoimulehden taimet kaivoin omalta pihaltani.

Virran vasemmalle puolelle tuli kivikkokasvien paikka. Hiekan päälle levitin ohuen kerroksen multaa ja istuttamiseen käytin lannoittamattoman turpeen ja hiekan sekoitusta. Kasvit ovat maksa- ja ajuruohoja sekä ostettuja että minun puutarhastani otettuja.  Laitoin myös ruohosipulia ja mäkimeiramia. Aivan uusi tuttavuus minulle on karpalon käyttö puutarhassa. Kävimme Koskella sijaitsevassa metsämaakasveja myyvässä yrityksessä www.solheminpuutarha.fi katsomassa kasveja ja päädyimme karpaloon, koska se ei vaadi paksua multaa juurilleen.

Kun kaikki kasvit oli istutettu, tilattiin pikkukivet virtaa varten. Sorakuopalla on erikokoisten pikkukivien kasoja ja olimme jo katsoneet valmiiksi kokoluokan. Kivet vaan levitettiin tasaiseksi kerrokseksi hiekan päälle.

Jännittää, miten rakenteet kestävät talven ja lumen sulamisen. Ensi kesä näyttää, miten valitut kasvit viihtyvät uudessa puutarhassa.

Vielä riittää kukkia

Sateinen kesä on kääntynyt varsin kuivaksi loppukesäksi. Perennat näyttävät välillä huolestuttavan nuupahtaneilta, vaikka luulisi niiden saaneen vettä yllin kyllin. Ehkä ne tottuivat runsaaseen veteen ja kärsivät uudesta tilanteesta. Lämmintätäkin on ollut, vaikka yölämpötilat heiluvat jatkuvasti lämpimästä kylmään.

Perennat tarvitsevat hoitoa varsin vähän. Kannattaa kitkeä ahkerasti rikkaruohot alkukesästä, kun ne näkyvät helposti matalien kasvien väleissä ja irtoavat myös helposti. Se palkitsee, sillä loppukesä menee satunnaisia heinätupsuja nyppiessä. Kasvien siirtämiset kannattaa lykätä vielä pitemmälle syksyyn, kun on kosteaa ja kasvukausi päättynyt. 

Hyötyviljely ei selvästi ole minun juttuni. Istutin kaksi tomaatintainta, joissa on toistaiseksi vain vihreitä tomaatteja. Näyttää, että ne eivät aio kypsyä. Paikka on ehkä liian varjossa. Kurkusta olen saanut pikkuisen satoa ja kurpitsassa on neljä pikkiriikkistä alkua. Vaikea uskoa, että ne ehtisivät kasvaa tarpeeksi. Salaattia olen sentään saanut ja persiljasato on vielä kasvamassa. Mustaherukoita on sen sijaan tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin. En kerää niitä kerralla, vaan käyn pensaassa syömässä. Siten ne ovat mielestäni parhaita. Punaherukkasato tuli sen sijaan syötyä kaikista kolmesta pensaasta yhdellä rupeamalla.

Vielä on kukkivia perennoita väripilkkuina. Tätä kirjoittaessa harmaamalvikit ovat juuri lopettaneet, mutta harmaakäenkukat vielä jatkavat. Samoin jalopäiväkakkarat ovat kukkineet pitkään. Ihana pallohortensia, joka tänä vuonna on todella räjähtänyt kasvuun, kukkii vielä pitkään ja sen kuivuneet kukat ovat näyttäviä koko talven. Kallinauhus kukkii tänä vuonna kookkaammilla kukilla kuin aikaisemmin ja rusopäivänlilja on hitaasti, mutta sinnikkäästi lisääntynyt yhdestä taimesta pieneksi ryhmäksi. Syysasteri kasvaa korkeampana kuin koskaan ja aloittelee kukintaansa. Akileijan, harjaneilikan, sormustinkukan, harmaakäenkukan ja kurjenkellon siemenet kerään talteen. Annan niitä muille ja heittelen  haluamiini paikkoihin. Taimia ilmestyy tietysti muuallekin, josta ne voi poistaa, jos haluaa.

Kerroin kesän alussa, että olen tekemässä ensimmäistä puutarhaa toiselle henkilölle. Koko kesän kestänyt projekti on nyt valmis. Teen siitä eri tekstin nimellä Annan puutarha.