Pitkästä bloginpäivitystauosta huolimatta puutarhaintoni on tallella. Väillä vaan tuntuu, että ole mitään uutta kirjoitettavaa tai kuvattavaa.
Harvinaisen kuiva kesä aiheuttaa huolta kasvien selviämisestä. Joitakin perennoja olen ryhtynyt kastelemaankin, mutta koko ajan on huoli siitä, että siitä on haittaa. Nimittäin, jos ne eivät saa tarpeeksi vettä, ei kosteus ulotu juurten kärkiin asti ja ne alkavat nousta lähemmäksi pintaa ja joutuvat siten vielä enemmän kärsimään kuivuudesta.
Yhden uuden asian olen ottanut tänä kesänä ohjelmaani. Olen alkanut parantaa maata turpeella. Minulla on paljon kivikkokasvialueita. Jotkut ovat kituuttaneet kuivassa harmaassa maassa jo pitkään. Nyt olen kattanut kaikki alueet turpeella, varmaan pari sataa litraa on kulunut. Hoito näyttää toimivan. Mehikasvitkin ovat kasvaneet kokoa ja näyttävät mehevämmiltä kuin ennen. Innoissani lykkään turvetta myös katteeksi muille kasveille. Ainakin se kaunistaa ja siistii maata.
Tänään kävin lataamassa akkujani Westersin puutarhassa, jo toista kertaa tänä kesänä. Tässä muutama kuva sieltä. Tällaista kukkaloistoa en pysty saamaan aikaiseksi. Nämä ovat pikkukukkaista samettikukkaa, jonka siemeniä sain Westersistä kesäkuun alussa. Omani ovat kyllä kunnolla kasvaneet, mutta eivät näytä merkkiäkään kukkimisesta. Sitä tarvitaan, jotta saisin siemeniä ensi vuodeksi, koska kasvi on yksivuotinen.
Salaattien kasvattajana en myöskään ole kaksinen, joten tässä kuva inspiraatioksi. Kehäkukkameri on minulla myös vasta haaveen tasolla.
Paluumatkalla ostin laventelintaimia ja istutin ne välittömästi kotiin palattuani. Sijoitin ne paahteiseen paikkaan, jonka näen istuessani verannan pöydän ääressä.
