Onpa vehmasta ja vihreää

Tämä on se ajankohta, jolloin puutarha on minusta parhaimmillaan. Vielä on vihreässä paljon eri sävyjä ja kasvit ovat vehmaita tyvestä latvaan. Tänä kesänä sää on ollut puutarhan kannalta suotuisa, sadetta on saatu runsaasti eikä ole ollut liian kuuma, vaikka aurinkokin on paistanut ihan kiitettävästi. Nyt kukat ovat saaneet kukkia pitkään ja runsaina. On ollut selaisiakin kesiä, että kukinta on ollut ohi hyvin nopeasti.

Ennen juhannusta otetuissa kuvissa kukinnan ovat aloittaneet hopeahärkki, keltapäivänlilja, verikurjenpolvi, akileija, jättipoimulehti. Pensaista kukkivat syreeni ja juhannusruusu.

Juhannuksena saatiin sekä auringonpaistetta että jatkuvaa sadetta. Sateen lakattua olen leikannut ruohoalueet ja myös jo pitkäksi kasvaneen ojan ja pensasaidan välisen alueen. Tein taas saman virheen kuin viime vuonna. Sateen jälkeen on paljon hyttysiä ja varsinkin märkäräisiä. En suojautunut tarpeeksi ja nyt ovat kasvoni ja kaulani täynnä kutisevia paukamia. Olo on hankala ja peiliin ei ole kiva katsoa. Tätä on nyt kestänyt melkein viikon ja kokemuksesta tiedän, että vielä menee aikaa.

Puutarhassa nautin katsella kasvien runsautta ja erilaisten lehtien muotoja. Olen tarkoituksella istuttanut vierekkäin lehdiltään ja massaltaa erilaisia kasveja, kutakin omaksi alueekseen. Kukkien värinkin ole yrittänyt ottaa huomioon. Olen innostunut erilaisista maanpeittokasveista kuten maksaruohoista ja yritän saada niitä kasvamaan niin tiheiksi, ettei sekaan mahdu muuta.

Tämä etupihan kivikkorinne on vasta syntymässä. Tavoite on, että kaikki kivien välit tulevat täyteen kasveja.

 Tämä on näkymä ulkorappusilta. Olen huomannut, että mehikasvit voivat paremmin, kun ne ovat kivien ympäröimiä. Tässäkin odotan kasvien leviävän vielä.

Lehtiä, kukkia, runsautta, vehmautta.

 

Ilta-aurinko valaisee ihanasti metsärinnettä, johon on tänä kesänä syntynyt uusi perenna-alue. Siinä on nyt muualta poiskarsittua syysasteria, naapurin omalta pihalta karsimaa vuorenkilpeä, polulle levinnyttä jättipoimulehteä. Tammen alle olen istuttanut tänä kesänä korallikanukan sen punaisen oksavärin takia.

 

Nyt näyttää tonttia rajaava pensasaitakin hyvältä, kun rehottava ruoho on sen ja ojan välistä on leikattu. En raaski leikata sitä alkukesästä säännöllisesti, koska siinä on niittykasveja. Pitkän niityn leikkaaminen käsisaksilla on tosi rankkaa ja palkaksi saa vielä itikanpuremat. Paras palkka on kuitenkin kaunis lopputulos. 

Sateisen viikon jälkeen tuli pari aurinkoista päivää ja on ollut ihanaa taas puuhailla ulkona. Koristepensaat ovat saaneet kompostoitua hevonkakkaa, kun jäivät keväällä ilman.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tehnyt jotain, josta unelmoin, kun rakensin puutarhamajaa. Olen maannut siellä olevalla vanhalla rautasängyllä lukemassa kirjaa.

Kesä!

Puutarhan kesä on nyt todella alkanut. En millään malta istua tässä koneen ääressä kirjoittamassa. Tuntuu, että joka päivä tapahtuu niin paljon, että pitäisi päivittää todella usein tätä blogia.

Sää on ollut varsin sopivaa. Ei ole ollut liian kuuma, jolloin kukat kukkivat liian nopeasti. On ollut aurinkoa ja myös sadetta. Kasteluvesitynnyrini ovat täynnä.

Tänä vuonna olen kasvattamassa salaatteja ja yrttejä taas enemmän monen vuoden tauon jälkeen. Yrttien taimet olen ostanut ja jakanut pieniksi tupsuiksi. Salaatit olen kylvänyt uuteen salaattilaatikkooni. Tomaatintaimet ja yhden kurkun istutin eilen. Kesä- ja talvikurpitsan taimet ovat toistaiseksi sisällä kasvamassa ennenkuin ne pääsevät ulos. Tomaatit ja kurpitsat kasvatan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvusäkikeissä, joille olen rakentanut laudasta kehikot.

Kuvia maltan toki ottaa useammin. Nyt saavat kuvat kertoa enemmän kuin minä.

Kurjenmiekat ovat aloittamassa kukintaansa, nuppuja on todella paljon. Etualalla konnatatar, jota peurat valitettavat käyvät nakertamassa.

Näkymä ylös pengerrettyä polkua. Oikealla kukkapenger, jossa on perennoja useassa tasossa, nyt kukkii hopeahärkki, jonka alun olen saanut Knutelta. Vasemmalla on jättipoimulehti, jota ostin aikanaan kuusi tainta ja jota on nyt jo useassa perennaryhmässä.

Hopeahärkin keskeltä nousee akileija, jota on sekä sinisenä että haalean roosana. Ne ovat itse ilmestyneet puutarhaani ja lisääntyvät koko ajan.

 Humala nousee pitkin pergolan pylväitä ja muodostaa vehmaan suojan.

Pieni japani-henkinen puutarhani on saanut hyvää hoitoa tänä kesänä, kun olen kaivanut pois kivien välistä tunkevat kasvit. Näin hyvältä se ei olekaan aikaisemmin näyttänyt.

 Metsän reunaan olen tuonut kesäkukkia. Peltiastioissa pysyy kasteluvesi.

Pihan alemman ja ylemmän osan välissä kasvaa kaareva pensasaita, joka oli valmiina pihassani. Laji on joku angervo, jota en ole pystynyt tarkemmin määrittelemään.

Tämä laukkakasvi kasvaa ensimmäistä vuotta puutarhassani. Näin naapurillani Pentillä tällaisia ja innostuin hankkimaan tätä omaankin puutarhaani.

Silmääni miellyttää vierekkäin mättäinä kasvavat erilaiset matalat kasvit. Tässä sammalleimu ja maksaruoho. Taustalla suurilehtinen vuorenkilpi sopii joukkoon.

Näyttää hyvältä, kun kasvit muodostavat suuria mättäitä ja erimuotoiset ja -kokoiset lehti- ja kukkamassat ovat rinnakkain.

Jos en ole ulkona, olen usein katselemassa ikkunasta ulos kohti metsää. Metsärinteessä kasvaa tammi, jonka sävy on tällä hetkellä ihanan vaaleanvihreä.

Seuraavaksi puhkeavat kukkaan verikurjenpolvet, keltapäivänliljat, jättipoimulehdet ja juhannusruusut. Juhannuksen alusviikko on todellista kukkien juhla-aikaa ja se jatkuu pitkään, varsinkin, jos välillä sataa eikä ole liian paahteista.