Puutarhan heinäkuu on ollut puutarhanhoitajalle joutilasta aikaa. Tänä vuonna luonto on hoitanut kastelunkin. Perenna-alueita en kastelekaan, mutta ne vähäiset kesäkukat ja yrttiviljelmät vaativat kastelua, jos vettä ei tule taivaalta. Nyt rännien alla olevat saavit ovat olleet täynnä ja vuotaneet ylikin ja kastelua on tarvittu todella harvoin.
Puutarhassa on ollut punaisten kukkien aika. Verikurjenpolvi sen aloitti jo kesäkuun puolessavälissä, sitten tulivat nimikkokukkani harjaneilikat kaikissa eri punaisen sävyissä, myös valkoisena, ja ne jatkavat kukintaa edelleen. Parhaillaan kukkii myös kaksivuotinen harmaakäenkukka, joka kylväytyy helposti on lisääntynyt puutarhassani tehokkaasti. Nyt ovat vuorossa malvat, jotka olen itse tuonut puutarhaan, Sain siirtää omaan puutarhaani viime syksynä tyttäreni Lillin helsinkiläisen rivitalopihan harmaamalvikit tulossa olevan kaivuutyön alta. Valkoista myskimalvaa pihallani oli yksi taimi ja ilmeisesti se kylväytyy helposti, koska sitä löytyy nyt eri puolilla tonttia. Siirtämisestä se ei kokemukseni mukaan pidä, joten se saa olla siellä, mihin itse asettuu. Sormustinkukka kukkii myös parhaillaan. Sekin on kaksivuotinen ja kylväytyy helposti.
Punaisena kukkii myös hansaruusu, jonka leikkasin syksyllä matalaksi ja jolle kannoin keväällä puolitekoista kompostia paksun kerroksen.
Vasta heinäkuun viimeinen viikko on vaatinut puutarhurin panosta. Ruoho oli leikattava ja hiekkakäytävät putsattava niille ilmestyneistä taimista. Tämä homma on tehtävä joka vuosi, ettei niistä muodostu ruohokäytäviä. Kontattuani polveni helliksi puutarhan välikäytävillä kävin eilen hankkimassa pitkävartisen kolmihaaraisen muokkausvälineen. Se on tukevaa englantilasta tekoa. Nämä puutarhanhoidon taiturit ymmärtävät millaisia välineitä tarvitaan puutarhan siistinä pitämiseen. Tänään hoidin sillä pääkulkuväylän puhtaaksi. Hommaa tehdessä löytyi lukemattomia pieniä sormustinkukan ja harmaakäenkukan taimia, jotka otin talteen ja istutin väliaikaisesti multaan.
Koko ajan oppii ja huomaa uusia asioita ja sen seurauksena jotkut kasvit tulevat taas vaihtamaan paikkaa, Kaksivuotisia kasveja joutuu myös siirtämään puutarhurille paremmin sopiviin paikkoihin, kun ne kylväytyvät minne haluavat. Esimerkiksi jostain puutarhaani ilmestynyt ja joka vuosi lisääntynyt kurjenkello saa loppukesällä vaihtaa paikkaa. Nyt se kasvaa hyvin matalien kasvien joukossa ja näyttää orvolta korkeana ja hentona ylhäisessä yksinäisyydessään. Kukinnan loputtua ja siementen talteenoton tapahduttua siirrän sen iiristen viereen toiseen perennapenkkiin. Paikasta otan pois konnatatarin, jonka peurat syövät säännöllisesti surkean näköiseksi. En vielä tiedä, minne sen siirrän. Kurjenkellojen kanssa samalle alueelle istutan ritarikannusta, jonka olen kylvänyt ystävältäni Gretalta saamistani siemenistä. Se on kasvanut pari vuotta väliaikaisessa penkissä ja taimet alkavat olla jo kunnollisen kokoisia. Ehkä se ensi vuonna jo kukkii.
Olen istuttanut pihalleni myös uuden puun. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin ruotsinpihlajan. Se ei kasva valtavan suureksi.
Vanhasta puutarhapöydästä rakennettu salaatinkasvatushäkki toimii hyvin. Rukola on kasvanut jo liian suureksi, mutta uusi kylvös on kohta valmis syötäväksi. Retiisit on jo syöty.
Kasvit kukoistavat runsaina ja täyttävät pihan. Alaosistakaan ne eivät vielä ole kellastuneet niinkuin kuivina kesinä.
Harjaneilikka kukkii laajoina mättäinä.
Metsärinteeseen paistaa ilta-aurinko puutarhamajan takaa. Venuksen ympärille on kasvamassa harjaneilikkaa, joka kukki ensi kesänä.
Lobeliat viihtyvät puutarhamajan ikkunaruukuissa.
Kurjenkellot sojottavat korkeina ja hentoina. Ne ovat itse kylväytyneet tähän penkkiin, mutta ne siirretään syksyllä toiseen paikkaan muiden korkeiden joukkoon.
Harmaakäenkukan väri on loistava ja kasvi sopii parhaiten puolikorkeiden perennoiden joukkoon.
Punakärsämö on yksi heinäkuussa kukkivista punaisista kukista. Tätä halusin monta vuotta ennenkuin löysin niita taimimyyjältä.
