Huomaan innostukseni aina hiipuvan syksyä kohti. Luulen, että näin tapahtuu muillekin. Enää ei tee mieli tutkia jokaista lehteä, vartta ja kukkaa. Niitä on yksinkertaisesti liian paljon. Ja tähänhän koko työ tähtää, kasvien runsauteen ja perennapenkkien tiheytyeen.
Loppukesästä tuli sellainen tunne, ettei minulla ole tarpeeksi syksyllä kukkivia perennoja. Olen siis uusinut joitakin perenna-alueita siirtämällä kasveja ja hankkimalla uusia. Sipulikasveja olen myös istuttanut lisää. Tulokset näkyvät vasta ensi vuonna, jos olen onnistunut. Kastelun vaivaa ei ole ollut, koska loppukesä on ollut suunnattoman sateinen.
Eilen ja tänään olen kerännyt puutarhasta rekvisiittaa, ruukkuja ja peltiastioita. Olen pessyt ne vesisaavissa talvisäilytystä varten. Keräsin myös puutarhatuolit kellarin käytävään kuivumaan ennekuin ne siirtyvät säilytykseen. Niitä onkin tullut liotettua sateessa turhan pitkään.
Tänään on ollut sen verran selkeää, että on tehnyt mieli ottaa kuviakin syksyn väreistä omassa puutarhassa.
Parhaat värinautinnot antaa ihanasti punertuvat pensaiden lehdet
Tämä keväällä kukkiva angervopensas ei punerru vaan kellastuu ja pudottaa lehtensä aikaisin
Perennat kukkivat keltaisina, mutta niiden väri tahtoo hukkua keltaiseen ja ruskeaan yleisväriin
Suunnittelen kylväväni omista perennoista keräämiäni siemeniä siinä vaiheessa, kun katkaisen perennoitten kuolleet varret kompostiin. Siemet ovat nyt verannalla paperikasseissa ja niistä riittää kavereillekin. Monet siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn ja saavat sen siten talvella ulkona.
Katkaisen perennoiden kuolleet varret mieluummin syksyllä, vaikka ne voisivat elävöittää puutarhaa talventörröttäjinä. Olen huomannut, että ne kuitenkin lakoontuvat talven aikana ja niiden kerääminen on vaikeampaa keväällä. Haluan myös varjella kevään uusia, hentoja alkuja työn aiheuttamilta vaurioilta. Puutarhaa näyttää myös paremmalta, kun lumen sulaessa tulee esiin paljas multa eikä epämääräinen risukasa.
