Pitkälti toista vuotta on hurahtanut edellisestä blogitekstistä ja lopultakin tuli tarve kirjoittaa.
Vuoden 2017 kesä oli viileä ja sateinen ja sama jatkui koko syksyn. Ei tehnyt mieli touhuta puutarhassa. Useat perennapenkeistä olivat olleet jo muutaman vuoden liian huonolla hoidolla ja kasvaneet tukkoon kaikenlaista, mistä ei enää ottanut selvääkään.
Syksyllä päätin ryhtyä isoon uudistustyöhön, mutta jouduin odottamaan jatkuvien sateiden loppumista. Lopulta tuli sellainen jakso, että pääsin penkkien kimppuun. Tyhjensin muutamia kaikista kasveista ja istutin takaisin ne, mitkä päätin pitää. Olen vihdoinkin tajunnut, että yhdessä paikassa ei saa olla liikaa lajeja. Kaikkien kasvien pitää erottua toisistaan, jotta niille riittää tilaa ja ravinteita ja jotta niitä pystyy pitämään aisoissa. Olen oppinut sietämään sitä, että multapintakin saa näkyä.
Tänä keväänä kaikissa kivikkokasvien penkeissä oli sateisen syksyn jäljiltä sammalta. Kuorin sen pois ja myöhensin maata kasvien ympäriltä. Surkealta näytti, kasveja oli tosi harvassa. Olin elänyt sellaisessa harhaluulossa, että kivikkokasvit ei tarvitse ravinteita. Niidenhän pitäisi pärjätä karuissa oloissa ilman hoitoa. Puutarhanharrastajien facebook-ryhmästä sain lopulta tietää, että niitäkin pitää lannoittaa. Siispä ripottelin niille kompostoitua hevosenlantaa ja annoin vielä kastelukannulla suihkuja laimennetulla pissalla. Kun kaikki tämä oli
tehty, alkoi yli kuukauden kestänyt sateeton jakso ja helteinen ilma. Kaikki maksaruohot kutistuivat olemattomiin ja luulin menettäneeni ne lopullisesti.
Maksaruohot alkoivat elpyä jo vähäisestä sateesta, jota saatiin juhannuksen aikaan. Sen jälkeen helteet ja saatettomat jaksot jatkuivat vielä elokuun puoliväliin. Maksaruohot pärjäsivät, mutta esimerkiksi kevätesikko, jota puutarhassani on kaikkialla ja paljon alkoi lakastua. Kärsin puutarhani kanssa enkä enää halunnut tehdä aamuisia kasvikatselmuksia.
Tästäkin koettelemuksesta selvittiin, minä ja puutarhani. Nyt nautin taas joka-aamuisista katselmuksista yöpaidassa kahvikuppi kädessä ja tänään olen ilolla valokuvannut kauniisti elpyviä kasvejani.
Olen taas siirrellyt nousevan kuun aikaan kasveja uusiin paikkoihin ja antanut syyslannoitetta kaikille. Eilen oli täysikuu ja jään odottamaan uutta kuun nousua, koska työ jäi kesken. Onneksi syksy on istuttamiseen parasta aikaa ja olen aikaisemminkin tehnyt sitä hyvinkin myöhään ja onnistunut siinä mainioasti.
