Onpa vehmasta ja vihreää

Tämä on se ajankohta, jolloin puutarha on minusta parhaimmillaan. Vielä on vihreässä paljon eri sävyjä ja kasvit ovat vehmaita tyvestä latvaan. Tänä kesänä sää on ollut puutarhan kannalta suotuisa, sadetta on saatu runsaasti eikä ole ollut liian kuuma, vaikka aurinkokin on paistanut ihan kiitettävästi. Nyt kukat ovat saaneet kukkia pitkään ja runsaina. On ollut selaisiakin kesiä, että kukinta on ollut ohi hyvin nopeasti.

Ennen juhannusta otetuissa kuvissa kukinnan ovat aloittaneet hopeahärkki, keltapäivänlilja, verikurjenpolvi, akileija, jättipoimulehti. Pensaista kukkivat syreeni ja juhannusruusu.

Juhannuksena saatiin sekä auringonpaistetta että jatkuvaa sadetta. Sateen lakattua olen leikannut ruohoalueet ja myös jo pitkäksi kasvaneen ojan ja pensasaidan välisen alueen. Tein taas saman virheen kuin viime vuonna. Sateen jälkeen on paljon hyttysiä ja varsinkin märkäräisiä. En suojautunut tarpeeksi ja nyt ovat kasvoni ja kaulani täynnä kutisevia paukamia. Olo on hankala ja peiliin ei ole kiva katsoa. Tätä on nyt kestänyt melkein viikon ja kokemuksesta tiedän, että vielä menee aikaa.

Puutarhassa nautin katsella kasvien runsautta ja erilaisten lehtien muotoja. Olen tarkoituksella istuttanut vierekkäin lehdiltään ja massaltaa erilaisia kasveja, kutakin omaksi alueekseen. Kukkien värinkin ole yrittänyt ottaa huomioon. Olen innostunut erilaisista maanpeittokasveista kuten maksaruohoista ja yritän saada niitä kasvamaan niin tiheiksi, ettei sekaan mahdu muuta.

Tämä etupihan kivikkorinne on vasta syntymässä. Tavoite on, että kaikki kivien välit tulevat täyteen kasveja.

 Tämä on näkymä ulkorappusilta. Olen huomannut, että mehikasvit voivat paremmin, kun ne ovat kivien ympäröimiä. Tässäkin odotan kasvien leviävän vielä.

Lehtiä, kukkia, runsautta, vehmautta.

 

Ilta-aurinko valaisee ihanasti metsärinnettä, johon on tänä kesänä syntynyt uusi perenna-alue. Siinä on nyt muualta poiskarsittua syysasteria, naapurin omalta pihalta karsimaa vuorenkilpeä, polulle levinnyttä jättipoimulehteä. Tammen alle olen istuttanut tänä kesänä korallikanukan sen punaisen oksavärin takia.

 

Nyt näyttää tonttia rajaava pensasaitakin hyvältä, kun rehottava ruoho on sen ja ojan välistä on leikattu. En raaski leikata sitä alkukesästä säännöllisesti, koska siinä on niittykasveja. Pitkän niityn leikkaaminen käsisaksilla on tosi rankkaa ja palkaksi saa vielä itikanpuremat. Paras palkka on kuitenkin kaunis lopputulos. 

Sateisen viikon jälkeen tuli pari aurinkoista päivää ja on ollut ihanaa taas puuhailla ulkona. Koristepensaat ovat saaneet kompostoitua hevonkakkaa, kun jäivät keväällä ilman.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tehnyt jotain, josta unelmoin, kun rakensin puutarhamajaa. Olen maannut siellä olevalla vanhalla rautasängyllä lukemassa kirjaa.