Komposti levitetty puutarhaan

Eilen ja toissapäivänä oli ihanteellinen sää puutarhahommiin. Aurinko paistoi, ei tarvinnut kuitenkaan hikoilla häiritsevästi ja kiusalliset itikat ovat vielä heräämättä.

Olen vuosien harjoittelun jälkeen oppinut hallitsemaan kompostoinnin. Viime keväänä rakensin uuden kolmiosaisen kompostikehikon edellisen vuonna 2002 rakentamani jo pahasti kallistuneen tilalle. Nyt osasin jo tehdä paremman ja välttää ensimmäisellä kerralla tekemäni virheet. Tämä ei tulee kallistumaan yhtä helposti. 

Koko kesän keräsin yhteen kehikon osaan puutarhatöiden jätteitä ja syksyllä siirsin sen toiseen osaan kerroksittain keittiökompostorista tyhjentämäni tavaran, hevosenlannan ja vastaharavoitujen syksyn lehtien kanssa. Koskaan aikaisemmin ei kompostini ole ollut levittämisvalmis näin nopeasti. Tähän aikaan se on aina ollut myös umpijäässä. Nyt kasan päälimmäinen tavara oli vielä maatumatta ja siinä oli jäätyneitä laattamaisia kohtia, jotka irtosivat helposti talikolla.

Maatumattoman tavaran siirsin alasleikkaamani Hansaruusun pohjalle ravinteeksi ja estämään kiusallisen pitkän heinän kasvamista. Jäiset laatat sain hyvin sijoitettua pensaiden välikohtiin. Siinä ne sulivat jo päivän aikana. Alempana oli täysin sulaa ja tosi hienosti maatunutta ainesta, jota levitin marjapensaiden juurelle ja jolla sain myös paranneltua monen perenna-alueen tilaa. Nyt on kompostikehikkoni tyhjä.

Sinivuokot ovat nyt lauantain sateen ja sunnuntain auringonpaisteen edistämänä puhjeenneet kukkaan. Olen jo muutaman vuoden hoitanut aluetta, jossa kasvaa myös pieniä haapoja ja korkeata heinää Leikkaan loppukesällä  heinän alas ja haravoin sen pois, jotta sinivuokot tulisivat paremmin esiin keväällä. Tuntuu, että niitä nyt enemmän kuin ennen alueen hoitamista. Tai sitten ne vaan näkyvät paremmin. 

Puutarha näyttää vielä yleisesti tosi ruskealta, joten täytyy keskittää huomio pieniin sipulikukkatupsukoihin. Peurat tuhosivat krookukseni pääsiäisen jälkeen, mutta onneksi pensaiden alla on toinen ryhmä, joka on nyt täydessä kukassa.

Lumikellot kukkivat edelleen ja ovat säästyneet toistaiseksi peurojen sorkilta. Kellojen takana on runsaasti viime syksynä istutettujen narsissien alkuja, mutta valitettavasti alue on peurojen kulkureitille. Narsisseja peurat eivät syö, mutta tallominen on yhtä iso riesa.

Takatalvi koettu ja ohitettu

Maanantaiaamuna 2.4 oli jo lumen alta sulanut puutarhani valkoinen vastasataneesta lumesta. Lisää lunta tuli seuraavanakin yönä ja aamu valkeni aurinkoisena. Maisema oli puhtoinen ja kaunis. Päivän aikana aurinko sulatti lunta tehokkaasti.

 aamupäivä 3.4

iltapäivä 3.4

Narsissinalut erottuivat lumen alta kauniimmin kuin ruskeasta maasta.

Pääsiäiseksi lumi suli taas pois pihaltani, mutta sipulikasvien kasvu edistyi hitaasti, kun öisin oli pakkasta eivätkä päivätkään olleet lämpimiä.

Pääsiäispyhinä harjoittelin uuden, monipuolisemman kameran käyttöä ja innostuin ottamaan paljon uusia kuvia. Tähän aikaan vuodesta tulee kulkeneeksi 90 asteen kulmassa, jotta jokaikinen maasta noussut alku tulisi nähdyksi.

Nämä pääsiäisenä kuvatut krookukset ovat viime yönä joutuneet peurojen suihin. Nuo suloisen näköiset, mutta harmilliset otukset ovat riesa puutarhassani. Tulppaaneja minulla ei sen tähden ole, mutta onneksi ne eivät syö narsisseja. Scillatkin saavat olla melkein rauhassa. Perennoistakin kelpaa vain osa niistä, joita kasvatan, mutta pienet hedelmäpuut täytyy pitää verkotettuna myös kesällä.

Pihani nurkassa on n. 10 neliömetrin sinivuokkoalue. Yksittäisiä kukkia oli jo kukassa 8.4. Nyt on odotettava lämmintä, jotta alue muuttuisi siniseksi.

Kuvaamisen lomassa pidettiin kahvitaukoa puutarhamajan edessä. Kuvan otti Marika, joka toimi ansiokkaasti valokuvauksen opettajanani.

 Nyt on puutarhamajakin siivottu ja voin kutsua kavereita kahvittelemaan.

puutarha paljastunut lumen alta

Lumet puutarhastani sulivat viime viikon puolivälissä. Pihani on loiva rinne kohti etelään, siitä metsän osuus nousee jyrkemmin.

Viime syksynä, ensimmäistä kertaa, ehdin siivota puutarhan ennen lumien tuloa. Katkoin kaikki sellaiset perennat, joiden on tapana laota lumen alla ja vein avoimeen puutarhakompostiin. Niiden perennoiden, joista kerään siemenet, kukkavarret olin katkonut jo aikaisemmin siementen keräyksen yhteydessä. Pystyyn jätin kasvit, joiden tiesin pysyvän kauniisti pystyssä ja muodostavan talventörröttöjiä. Syksyllä haravoin myös puista pudonneet lehdet, jopa suurimman osan tammenlehdistä, jotka putoavat myöhään. Osan lehdistä jätin pensaiden alle ja perenna-alueita kattamaan.

Tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa malttanut olla raapimatta perenna-alueita haravalla puhtaiksi. Aikaisemmin minulla oli pakkomielle saada ne näyttämään siisteiltä, vaikka pelkäsinkin vahingoittavani pienenpieniä kasvunalkuja. Tiedän, että kasvijätteistä taimet saavat ravintoa.

Syksyllä valmistauduin kevääseen myös varastoimalla kellariin saaveihin kompostoitua hevosenlantaa, jota saan läheiseltä hevostenkasvattajalta. Nyt olen voinut levittää lannoitteen ennenkuin perennat ovat kunnolla nousseet. Pensaat saavat vielä odottaa, kunnes lannoitekasat ja oman kompostin tavara ovat sulaneet.

Sipulikasvien alkuja on näkyvissä eri puolilla pihaa ja niiden edistymistä on kiva käydä katsomassa joka päivä.

Pihani näyttää tähän aikaan vuodesta todella kiviseltä. Olen käyttänyt niitä paljon pengerryksissä ja rajaamaan kulkuväylistä hieman korkeammalle nostettuja perennapenkkejä.