Vihreetä!

Kolme viikkoa kulunut siitä, kun kirjoitin viimeksi. Edistystä on tapahtunut paljon sinä aikana. Ruohikkoalueet on nyt vihreät, melkein kaikkien perennoiden alut on näkyvissä, sipulikasvit kukkivat ja pensaissa on kunnon silmut. Syksyllä kylvämäni harjaneilikat ovat itäneet ja muodostavat sirkkalehtimattoja moniin kukkapenkkeihini. Vuosien aikana olen oppinut tuntemaan kaikkien perennoitteni alut tosi pieninä. Niinpä pystyn jo alkuvaiheessa nyppimään eitoivotut kasvit, joita ovat erityisesti vuohenputki, mutta myös vuohenkello, joka yrittää vallata kaikki kukkapenkkini. Heinät yritän poistaa jo pieninä tupsuina, sillä en ole unohtanut, miten heinä oli ehtinyt vallata puutarhan muutamassa vuodessa ennen minun tuloani.

Perjantaina kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa taimimyymälässä, enkä päässyt sieltä ilman ostoksia. Tänään olen istuttanut kaksi valkoista tarhakylmänkukkaa,  kaksi kääpiönepalinhanhikkia ja pari muuta matalaa perennaa, joiden nimi ei nyt tässä tule mieleen.

Tänään olen myös siirtänyt yhden pallohortensian uuteen paikkaan ja sen paikalle keltaisia päivänliljoja sekapenkistä. Samasta penkistä olen siirtänyt päivänkakkaroita sellaiseen kohtaan, jossa kasvoi viime kesänä enimmäkseen rikkaruohoja. Puutarhan hoitaminen sisältää jatkuvaa kasvien siirtoa, aukkojen täyttämistä ja yritystä luoda täydellinen kukkapenkki.

Olen istuttanut scilloja pensaiden alle ja kukkapenkkeihin. Unelmoin niiden leviävän kaikkialle niinkuin olen nähnyt monissa pihoissa Tammisaaressa. 

Tässä kasvaa jättipoimulehtiä, kevätesikoita ja kevätvuohenjuuria, jotka ovat ovat juuri nupullaan.

Tätä lilanväristä tarhakylmänkukkaa en edes muista istuttaneeni, onkohan se ilmestynyt kukkapenkkiin jostain vanhasta kavustosta.

Tähän on kasvamassa kultapiiskumatto, seassa on muutamia kultapallojakin. Kultapiiskut olen kaivanut aikanaan joutomaalta tien toiselta puolelta. Siellä sitä kasvaa edelleenkin todella runsaasti. 

Ikivihreä vuorenkilpi on juuri alkanut kukkia. Kukat maistuvat peuroille ja yleensä puolet niistä joutuu näitten suihin, kukkavarsi vain jää törröttämään.

Puutarhassani on myös pikkuinen japanilaishenkinen paikka, joka kesän aikana häviää täysin kasvien alle. Taustalla häämöttää ruosteinen kynttilälyhty, jonka sytytän ainakin pyhäinmiestenpäivänä ja jouluna. Lyhdyn luona on Hiidenmaalta, isoäitini kotisaarelta tuotuja kiviä ja kivikasa on minulle ja eestiläisen isäni ja äitini muistopaikka.