keskiviikko 22. elokuuta 2012

Annan puutarha

Olen ensimmäistä kertaa tehnyt puutarhaa jollekin muulle kuin itselleni. Ystäväni Anna pyysi minua keväällä auttamaan oman puutarhansa suunnittelussa. Ilmoitin haluavani myös toteuttaa sen, koska minulle toteutus on osa suunnittelutehtävää.

Osa Annan pihasta on tasainen oleskelualue, jossa oli nurmikko ja talon seinustalla kasveja. Oleskelualueen edessä oli epämääräisen ojan erottama loiva rinne, joka päättyi tasaiseen nurmikkoalueeseen.  Nurmikkoalue on yhtenäinen koko rivitalolle. Rinteen sivussa vasemmalla on perenna-alue, jossa vuorenkilvet muodostivat suuren ylhäältä alas ulottuvan massa. Rinteen yläpäässä pilkotti kallionkylkeä, mutta sen peitti villiruusupensaikko. Rakentamaton rinne kasvoi kesäisin täyteen maitohorsmaa ja ohdaketta. Anna halusi päästä tästä eroon ja saada puutarhaansa kiviä.

Maaperä osoittautui erittäin haasteelliseksi, sillä se on umpisavea ja siis tosi raskasta kaivaa. Anna ei halunnut koneita rikkomaan ympäröivää maata. Ensimmäinen tehtävä oli saada kalliota enemmän esille. Kaivoin suurimman osan ruusuista ylös ja istutin ne rinteen reunalle, vastakkaiselle puolelle kuin perenna-alue. Poistin maata kallion edestä, se kaartui voimakkaasti alaspäin. Siirsin ruusujen viereen vuorenkilpiä tasapainottaakseni aluetta sivusuunnassa. Kaivoin myös oleskelupihan ja rinteen välissä olevan ojan syvemmäksi ja leveämmäksi. Pohjalla tuli kallio vastaan. Ojassa on koko kesän ollut vettä, valitettavasti saven takia sameaa. Ojan alueella kasvavat rentukat ja vihvilät keskitin yhteen paikkaan. Leikkasin horsmat ja muut saksilla maan tasalle. Kun näin pitkälle oli päästy muistin ottaa kuvia.


 Paljaana  oleva ja ruskeana näkyvä alue tulee saamaan uuden elämän.

Vasemmalla on vuorenkilpiä, joista osan siirsin kallion viereen. Oja on tässä vielä leventämättä ja syventämättä ja sen kasvit keskittämättä. Oleskelualueen sivussa on talven runnoma kasvihuone. 

Savisen maaperän ja maansiirto-ongelmien takia päätin rakentaa kivikkopuutarhan kattamalla uudelleenrakennettavan alueen ensin suodatinkankaalla ja käyttämällä rakentamiseen erikokoisia kiviä ja hiekkaa. Teimme Annan kanssa retken läheiselle sorakuopalle, joka muistutti kuumaisemaa. Minulle tuli nostalginen olo, kun muistin lapsena käyneeni useita kesiä uimassa Seutulan lentokentän rakennustyömaan läheisyydessä olevalla sorakuopalla. Valitsimme käsin kiviä, minä suurempia ja Anna pienempiä.  Kun kasa näytti riittävän suurelta, ilmoitimme työmiehelle, että nämä on valittu meille. Valitut kivet ja kuutio hiekkaa tuotiin Annan pihalle pressujen päälle.

Muotoilin ojan reunaa rinteen puolelta niin, että siihen riviin ladotut isot kivet pysyivät paikoillaan. Samoin kaivoin suodatinkankaan alle muutaman poikittaisen uran kivirivistöjä varten. Anna halusi kivistä tehdyn virran ja luonteva paikka sille oli tulla rinteessä olevasta kalliosta alas ojaan. Laitoin isohkot kivet reunustamaan virtaa. Ojan yli rakensin lankkusillan. Suodatinkankaalle kärräsin hiekkaa.

Virran oikealle puolelle tuli multakerros ja siihen istutettiin raparperia, jättipoimulehteä, harjaneilikkaa ja naapurin lahjoittamaa varjoyrttiä. Olen nähnyt tätä kasvia Helsingissä Dianapuistossa ja ihastellut sitä aina tietämättä mitä se on. Se sopii mainiosti tähän tilaan, toivottavasti sille sopii tämä vaatimaton matalamultainen kasvupaikka. Harjaneilikan ja jättipoimulehden taimet kaivoin omalta pihaltani.

Virran vasemmalle puolelle tuli kivikkokasvien paikka. Hiekan päälle levitin ohuen kerroksen multaa ja istuttamiseen käytin lannoittamattoman turpeen ja hiekan sekoitusta. Kasvit ovat maksa- ja ajuruohoja sekä ostettuja että minun puutarhastani otettuja.  Laitoin myös ruohosipulia ja mäkimeiramia. Aivan uusi tuttavuus minulle on karpalon käyttö puutarhassa. Kävimme Koskella sijaitsevassa metsämaakasveja myyvässä yrityksessä www.solheminpuutarha.fi katsomassa kasveja ja päädyimme karpaloon, koska se ei vaadi paksua multaa juurilleen.




Kun kaikki kasvit oli istutettu, tilattiin pikkukivet virtaa varten. Sorakuopalla on erikokoisten pikkukivien kasoja ja olimme jo katsoneet valmiiksi kokoluokan. Kivet vaan levitettiin tasaiseksi kerrokseksi hiekan päälle.



Jännittää, miten rakenteet kestävät talven ja lumen sulamisen. Ensi kesä näyttää, miten valitut kasvit viihtyvät uudessa puutarhassa.

Vielä riittää kukkia

Sateinen kesä on kääntynyt varsin kuivaksi loppukesäksi. Perennat näyttävät välillä huolestuttavan nuupahtaneilta, vaikka luulisi niiden saaneen vettä yllin kyllin. Ehkä ne tottuivat runsaaseen veteen ja kärsivät uudesta tilanteesta. Lämmintätäkin on ollut, vaikka yölämpötilat heiluvat jatkuvasti lämpimästä kylmään.

Perennat tarvitsevat hoitoa varsin vähän. Kannattaa kitkeä ahkerasti rikkaruohot alkukesästä, kun ne näkyvät helposti matalien kasvien väleissä ja irtoavat myös helposti. Se palkitsee, sillä loppukesä menee satunnaisia heinätupsuja nyppiessä. Kasvien siirtämiset kannattaa lykätä vielä pitemmälle syksyyn, kun on kosteaa ja kasvukausi päättynyt. 

Hyötyviljely ei selvästi ole minun juttuni. Istutin kaksi tomaatintainta, joissa on toistaiseksi vain vihreitä tomaatteja. Näyttää, että ne eivät aio kypsyä. Paikka on ehkä liian varjossa. Kurkusta olen saanut pikkuisen satoa ja kurpitsassa on neljä pikkiriikkistä alkua. Vaikea uskoa, että ne ehtisivät kasvaa tarpeeksi. Salaattia olen sentään saanut ja persiljasato on vielä kasvamassa. Mustaherukoita on sen sijaan tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin. En kerää niitä kerralla, vaan käyn pensaassa syömässä. Siten ne ovat mielestäni parhaita. Punaherukkasato tuli sen sijaan syötyä kaikista kolmesta pensaasta yhdellä rupeamalla.

Vielä on kukkivia perennoita väripilkkuina. Tätä kirjoittaessa harmaamalvikit ovat juuri lopettaneet, mutta harmaakäenkukat vielä jatkavat. Samoin jalopäiväkakkarat ovat kukkineet pitkään. Ihana pallohortensia, joka tänä vuonna on todella räjähtänyt kasvuun, kukkii vielä pitkään ja sen kuivuneet kukat ovat näyttäviä koko talven. Kallinauhus kukkii tänä vuonna kookkaammilla kukilla kuin aikaisemmin ja rusopäivänlilja on hitaasti, mutta sinnikkäästi lisääntynyt yhdestä taimesta pieneksi ryhmäksi. Syysasteri kasvaa korkeampana kuin koskaan ja aloittelee kukintaansa. Akileijan, harjaneilikan, sormustinkukan, harmaakäenkukan ja kurjenkellon siemenet kerään talteen. Annan niitä muille ja heittelen  haluamiini paikkoihin. Taimia ilmestyy tietysti muuallekin, josta ne voi poistaa, jos haluaa.






















Kerroin kesän alussa, että olen tekemässä ensimmäistä puutarhaa toiselle henkilölle. Koko kesän kestänyt projekti on nyt valmis. Teen siitä eri tekstin nimellä Annan puutarha.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Punaisten kukkien heinäkuu

Puutarhan heinäkuu on ollut puutarhanhoitajalle joutilasta aikaa. Tänä vuonna luonto on hoitanut kastelunkin. Perenna-alueita en kastelekaan, mutta ne vähäiset kesäkukat ja yrttiviljelmät vaativat kastelua, jos vettä ei tule taivaalta. Nyt rännien alla olevat saavit ovat olleet täynnä ja vuotaneet ylikin ja kastelua on tarvittu todella harvoin.

Puutarhassa on ollut punaisten kukkien aika. Verikurjenpolvi sen aloitti jo kesäkuun puolessavälissä, sitten tulivat nimikkokukkani harjaneilikat kaikissa eri punaisen sävyissä, myös valkoisena, ja ne jatkavat kukintaa edelleen. Parhaillaan kukkii myös kaksivuotinen harmaakäenkukka, joka kylväytyy helposti on lisääntynyt puutarhassani tehokkaasti. Nyt ovat vuorossa malvat, jotka olen itse tuonut puutarhaan, Sain siirtää omaan puutarhaani viime syksynä tyttäreni Lillin helsinkiläisen rivitalopihan harmaamalvikit tulossa olevan kaivuutyön alta. Valkoista myskimalvaa pihallani oli yksi taimi ja ilmeisesti se kylväytyy helposti, koska sitä löytyy nyt eri puolilla tonttia. Siirtämisestä se ei kokemukseni mukaan pidä, joten se saa olla siellä, mihin itse asettuu. Sormustinkukka  kukkii myös parhaillaan. Sekin on kaksivuotinen ja kylväytyy helposti.

Punaisena kukkii myös hansaruusu, jonka leikkasin syksyllä matalaksi ja jolle kannoin keväällä puolitekoista kompostia paksun kerroksen.

Vasta heinäkuun viimeinen viikko on vaatinut puutarhurin panosta. Ruoho oli leikattava ja hiekkakäytävät putsattava niille ilmestyneistä taimista. Tämä homma on tehtävä joka vuosi, ettei niistä muodostu ruohokäytäviä. Kontattuani polveni helliksi puutarhan välikäytävillä kävin eilen hankkimassa pitkävartisen kolmihaaraisen muokkausvälineen. Se on tukevaa englantilasta tekoa. Nämä puutarhanhoidon taiturit ymmärtävät millaisia välineitä tarvitaan puutarhan siistinä pitämiseen. Tänään hoidin sillä pääkulkuväylän puhtaaksi. Hommaa tehdessä löytyi lukemattomia pieniä sormustinkukan ja harmaakäenkukan taimia, jotka otin talteen ja istutin väliaikaisesti multaan.

Koko ajan oppii ja huomaa uusia asioita ja sen seurauksena jotkut kasvit tulevat taas vaihtamaan paikkaa, Kaksivuotisia kasveja joutuu myös siirtämään puutarhurille paremmin sopiviin paikkoihin, kun ne kylväytyvät minne haluavat. Esimerkiksi jostain puutarhaani ilmestynyt ja joka vuosi lisääntynyt kurjenkello saa loppukesällä vaihtaa paikkaa. Nyt se kasvaa hyvin matalien kasvien joukossa ja näyttää orvolta korkeana ja hentona ylhäisessä yksinäisyydessään. Kukinnan loputtua ja siementen talteenoton tapahduttua siirrän sen iiristen viereen toiseen perennapenkkiin. Paikasta otan pois konnatatarin, jonka peurat syövät säännöllisesti surkean näköiseksi. En vielä tiedä, minne sen siirrän. Kurjenkellojen kanssa samalle alueelle istutan ritarikannusta, jonka olen kylvänyt ystävältäni Gretalta saamistani siemenistä. Se on kasvanut pari vuotta väliaikaisessa penkissä ja taimet alkavat olla jo kunnollisen kokoisia. Ehkä se ensi vuonna jo kukkii.

Olen istuttanut pihalleni myös uuden puun. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin ruotsinpihlajan. Se ei kasva valtavan suureksi.

Vanhasta puutarhapöydästä rakennettu salaatinkasvatushäkki toimii hyvin. Rukola on kasvanut jo  liian suureksi, mutta uusi kylvös on kohta valmis syötäväksi. Retiisit on jo syöty.



Kasvit kukoistavat runsaina ja täyttävät pihan. Alaosistakaan ne eivät vielä ole kellastuneet niinkuin kuivina kesinä.

 Harjaneilikka kukkii laajoina mättäinä.

Metsärinteeseen paistaa ilta-aurinko puutarhamajan takaa. Venuksen ympärille on kasvamassa harjaneilikkaa, joka kukki ensi kesänä. 

Lobeliat viihtyvät puutarhamajan ikkunaruukuissa.

Kurjenkellot sojottavat korkeina ja hentoina. Ne ovat itse kylväytyneet tähän penkkiin, mutta ne siirretään syksyllä toiseen paikkaan muiden korkeiden joukkoon.

 Hansaruusu on kesän aikana kasvanut suureksi ja kukkii ensimmäisen vuoden versoilla.

Harmaakäenkukan väri on loistava ja kasvi sopii parhaiten puolikorkeiden perennoiden joukkoon.

Punakärsämö on yksi heinäkuussa kukkivista punaisista kukista. Tätä halusin monta vuotta ennenkuin löysin niita taimimyyjältä.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Onpa vehmasta ja vihreää

Tämä on se ajankohta, jolloin puutarha on minusta parhaimmillaan. Vielä on vihreässä paljon eri sävyjä ja kasvit ovat vehmaita tyvestä latvaan. Tänä kesänä sää on ollut puutarhan kannalta suotuisa, sadetta on saatu runsaasti eikä ole ollut liian kuuma, vaikka aurinkokin on paistanut ihan kiitettävästi. Nyt kukat ovat saaneet kukkia pitkään ja runsaina. On ollut selaisiakin kesiä, että kukinta on ollut ohi hyvin nopeasti.





Ennen juhannusta otetuissa kuvissa kukinnan ovat aloittaneet hopeahärkki, keltapäivänlilja, verikurjenpolvi, akileija, jättipoimulehti. Pensaista kukkivat syreeni ja juhannusruusu.

Juhannuksena saatiin sekä auringonpaistetta että jatkuvaa sadetta. Sateen lakattua olen leikannut ruohoalueet ja myös jo pitkäksi kasvaneen ojan ja pensasaidan välisen alueen. Tein taas saman virheen kuin viime vuonna. Sateen jälkeen on paljon hyttysiä ja varsinkin märkäräisiä. En suojautunut tarpeeksi ja nyt ovat kasvoni ja kaulani täynnä kutisevia paukamia. Olo on hankala ja peiliin ei ole kiva katsoa. Tätä on nyt kestänyt melkein viikon ja kokemuksesta tiedän, että vielä menee aikaa.

Puutarhassa nautin katsella kasvien runsautta ja erilaisten lehtien muotoja. Olen tarkoituksella istuttanut vierekkäin lehdiltään ja massaltaa erilaisia kasveja, kutakin omaksi alueekseen. Kukkien värinkin ole yrittänyt ottaa huomioon. Olen innostunut erilaisista maanpeittokasveista kuten maksaruohoista ja yritän saada niitä kasvamaan niin tiheiksi, ettei sekaan mahdu muuta.

Tämä etupihan kivikkorinne on vasta syntymässä. Tavoite on, että kaikki kivien välit tulevat täyteen kasveja.

 Tämä on näkymä ulkorappusilta. Olen huomannut, että mehikasvit voivat paremmin, kun ne ovat kivien ympäröimiä. Tässäkin odotan kasvien leviävän vielä.



Lehtiä, kukkia, runsautta, vehmautta.

 

Ilta-aurinko valaisee ihanasti metsärinnettä, johon on tänä kesänä syntynyt uusi perenna-alue. Siinä on nyt muualta poiskarsittua syysasteria, naapurin omalta pihalta karsimaa vuorenkilpeä, polulle levinnyttä jättipoimulehteä. Tammen alle olen istuttanut tänä kesänä korallikanukan sen punaisen oksavärin takia.

 

Nyt näyttää tonttia rajaava pensasaitakin hyvältä, kun rehottava ruoho on sen ja ojan välistä on leikattu. En raaski leikata sitä alkukesästä säännöllisesti, koska siinä on niittykasveja. Pitkän niityn leikkaaminen käsisaksilla on tosi rankkaa ja palkaksi saa vielä itikanpuremat. Paras palkka on kuitenkin kaunis lopputulos. 

Sateisen viikon jälkeen tuli pari aurinkoista päivää ja on ollut ihanaa taas puuhailla ulkona. Koristepensaat ovat saaneet kompostoitua hevonkakkaa, kun jäivät keväällä ilman.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tehnyt jotain, josta unelmoin, kun rakensin puutarhamajaa. Olen maannut siellä olevalla vanhalla rautasängyllä lukemassa kirjaa.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kesä!

Puutarhan kesä on nyt todella alkanut. En millään malta istua tässä koneen ääressä kirjoittamassa. Tuntuu, että joka päivä tapahtuu niin paljon, että pitäisi päivittää todella usein tätä blogia.

Sää on ollut varsin sopivaa. Ei ole ollut liian kuuma, jolloin kukat kukkivat liian nopeasti. On ollut aurinkoa ja myös sadetta. Kasteluvesitynnyrini ovat täynnä.

Tänä vuonna olen kasvattamassa salaatteja ja yrttejä taas enemmän monen vuoden tauon jälkeen. Yrttien taimet olen ostanut ja jakanut pieniksi tupsuiksi. Salaatit olen kylvänyt uuteen salaattilaatikkooni. Tomaatintaimet ja yhden kurkun istutin eilen. Kesä- ja talvikurpitsan taimet ovat toistaiseksi sisällä kasvamassa ennenkuin ne pääsevät ulos. Tomaatit ja kurpitsat kasvatan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvusäkikeissä, joille olen rakentanut laudasta kehikot.

Kuvia maltan toki ottaa useammin. Nyt saavat kuvat kertoa enemmän kuin minä.

Kurjenmiekat ovat aloittamassa kukintaansa, nuppuja on todella paljon. Etualalla konnatatar, jota peurat valitettavat käyvät nakertamassa.


Näkymä ylös pengerrettyä polkua. Oikealla kukkapenger, jossa on perennoja useassa tasossa, nyt kukkii hopeahärkki, jonka alun olen saanut Knutelta. Vasemmalla on jättipoimulehti, jota ostin aikanaan kuusi tainta ja jota on nyt jo useassa perennaryhmässä.

Hopeahärkin keskeltä nousee akileija, jota on sekä sinisenä että haalean roosana. Ne ovat itse ilmestyneet puutarhaani ja lisääntyvät koko ajan.


 Humala nousee pitkin pergolan pylväitä ja muodostaa vehmaan suojan.


Pieni japani-henkinen puutarhani on saanut hyvää hoitoa tänä kesänä, kun olen kaivanut pois kivien välistä tunkevat kasvit. Näin hyvältä se ei olekaan aikaisemmin näyttänyt.


 Metsän reunaan olen tuonut kesäkukkia. Peltiastioissa pysyy kasteluvesi.


Pihan alemman ja ylemmän osan välissä kasvaa kaareva pensasaita, joka oli valmiina pihassani. Laji on joku angervo, jota en ole pystynyt tarkemmin määrittelemään.


Tämä laukkakasvi kasvaa ensimmäistä vuotta puutarhassani. Näin naapurillani Pentillä tällaisia ja innostuin hankkimaan tätä omaankin puutarhaani.


Silmääni miellyttää vierekkäin mättäinä kasvavat erilaiset matalat kasvit. Tässä sammalleimu ja maksaruoho. Taustalla suurilehtinen vuorenkilpi sopii joukkoon.



Näyttää hyvältä, kun kasvit muodostavat suuria mättäitä ja erimuotoiset ja -kokoiset lehti- ja kukkamassat ovat rinnakkain.

Jos en ole ulkona, olen usein katselemassa ikkunasta ulos kohti metsää. Metsärinteessä kasvaa tammi, jonka sävy on tällä hetkellä ihanan vaaleanvihreä.

Seuraavaksi puhkeavat kukkaan verikurjenpolvet, keltapäivänliljat, jättipoimulehdet ja juhannusruusut. Juhannuksen alusviikko on todellista kukkien juhla-aikaa ja se jatkuu pitkään, varsinkin, jos välillä sataa eikä ole liian paahteista.