Komposti levitetty puutarhaan

Eilen ja toissapäivänä oli ihanteellinen sää puutarhahommiin. Aurinko paistoi, ei tarvinnut kuitenkaan hikoilla häiritsevästi ja kiusalliset itikat ovat vielä heräämättä.

Olen vuosien harjoittelun jälkeen oppinut hallitsemaan kompostoinnin. Viime keväänä rakensin uuden kolmiosaisen kompostikehikon edellisen vuonna 2002 rakentamani jo pahasti kallistuneen tilalle. Nyt osasin jo tehdä paremman ja välttää ensimmäisellä kerralla tekemäni virheet. Tämä ei tulee kallistumaan yhtä helposti. 

Koko kesän keräsin yhteen kehikon osaan puutarhatöiden jätteitä ja syksyllä siirsin sen toiseen osaan kerroksittain keittiökompostorista tyhjentämäni tavaran, hevosenlannan ja vastaharavoitujen syksyn lehtien kanssa. Koskaan aikaisemmin ei kompostini ole ollut levittämisvalmis näin nopeasti. Tähän aikaan se on aina ollut myös umpijäässä. Nyt kasan päälimmäinen tavara oli vielä maatumatta ja siinä oli jäätyneitä laattamaisia kohtia, jotka irtosivat helposti talikolla.

Maatumattoman tavaran siirsin alasleikkaamani Hansaruusun pohjalle ravinteeksi ja estämään kiusallisen pitkän heinän kasvamista. Jäiset laatat sain hyvin sijoitettua pensaiden välikohtiin. Siinä ne sulivat jo päivän aikana. Alempana oli täysin sulaa ja tosi hienosti maatunutta ainesta, jota levitin marjapensaiden juurelle ja jolla sain myös paranneltua monen perenna-alueen tilaa. Nyt on kompostikehikkoni tyhjä.

Sinivuokot ovat nyt lauantain sateen ja sunnuntain auringonpaisteen edistämänä puhjeenneet kukkaan. Olen jo muutaman vuoden hoitanut aluetta, jossa kasvaa myös pieniä haapoja ja korkeata heinää Leikkaan loppukesällä  heinän alas ja haravoin sen pois, jotta sinivuokot tulisivat paremmin esiin keväällä. Tuntuu, että niitä nyt enemmän kuin ennen alueen hoitamista. Tai sitten ne vaan näkyvät paremmin. 

Puutarha näyttää vielä yleisesti tosi ruskealta, joten täytyy keskittää huomio pieniin sipulikukkatupsukoihin. Peurat tuhosivat krookukseni pääsiäisen jälkeen, mutta onneksi pensaiden alla on toinen ryhmä, joka on nyt täydessä kukassa.

Lumikellot kukkivat edelleen ja ovat säästyneet toistaiseksi peurojen sorkilta. Kellojen takana on runsaasti viime syksynä istutettujen narsissien alkuja, mutta valitettavasti alue on peurojen kulkureitille. Narsisseja peurat eivät syö, mutta tallominen on yhtä iso riesa.

Takatalvi koettu ja ohitettu

Maanantaiaamuna 2.4 oli jo lumen alta sulanut puutarhani valkoinen vastasataneesta lumesta. Lisää lunta tuli seuraavanakin yönä ja aamu valkeni aurinkoisena. Maisema oli puhtoinen ja kaunis. Päivän aikana aurinko sulatti lunta tehokkaasti.

 aamupäivä 3.4

iltapäivä 3.4

Narsissinalut erottuivat lumen alta kauniimmin kuin ruskeasta maasta.

Pääsiäiseksi lumi suli taas pois pihaltani, mutta sipulikasvien kasvu edistyi hitaasti, kun öisin oli pakkasta eivätkä päivätkään olleet lämpimiä.

Pääsiäispyhinä harjoittelin uuden, monipuolisemman kameran käyttöä ja innostuin ottamaan paljon uusia kuvia. Tähän aikaan vuodesta tulee kulkeneeksi 90 asteen kulmassa, jotta jokaikinen maasta noussut alku tulisi nähdyksi.

Nämä pääsiäisenä kuvatut krookukset ovat viime yönä joutuneet peurojen suihin. Nuo suloisen näköiset, mutta harmilliset otukset ovat riesa puutarhassani. Tulppaaneja minulla ei sen tähden ole, mutta onneksi ne eivät syö narsisseja. Scillatkin saavat olla melkein rauhassa. Perennoistakin kelpaa vain osa niistä, joita kasvatan, mutta pienet hedelmäpuut täytyy pitää verkotettuna myös kesällä.

Pihani nurkassa on n. 10 neliömetrin sinivuokkoalue. Yksittäisiä kukkia oli jo kukassa 8.4. Nyt on odotettava lämmintä, jotta alue muuttuisi siniseksi.

Kuvaamisen lomassa pidettiin kahvitaukoa puutarhamajan edessä. Kuvan otti Marika, joka toimi ansiokkaasti valokuvauksen opettajanani.

 Nyt on puutarhamajakin siivottu ja voin kutsua kavereita kahvittelemaan.

puutarha paljastunut lumen alta

Lumet puutarhastani sulivat viime viikon puolivälissä. Pihani on loiva rinne kohti etelään, siitä metsän osuus nousee jyrkemmin.

Viime syksynä, ensimmäistä kertaa, ehdin siivota puutarhan ennen lumien tuloa. Katkoin kaikki sellaiset perennat, joiden on tapana laota lumen alla ja vein avoimeen puutarhakompostiin. Niiden perennoiden, joista kerään siemenet, kukkavarret olin katkonut jo aikaisemmin siementen keräyksen yhteydessä. Pystyyn jätin kasvit, joiden tiesin pysyvän kauniisti pystyssä ja muodostavan talventörröttöjiä. Syksyllä haravoin myös puista pudonneet lehdet, jopa suurimman osan tammenlehdistä, jotka putoavat myöhään. Osan lehdistä jätin pensaiden alle ja perenna-alueita kattamaan.

Tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa malttanut olla raapimatta perenna-alueita haravalla puhtaiksi. Aikaisemmin minulla oli pakkomielle saada ne näyttämään siisteiltä, vaikka pelkäsinkin vahingoittavani pienenpieniä kasvunalkuja. Tiedän, että kasvijätteistä taimet saavat ravintoa.

Syksyllä valmistauduin kevääseen myös varastoimalla kellariin saaveihin kompostoitua hevosenlantaa, jota saan läheiseltä hevostenkasvattajalta. Nyt olen voinut levittää lannoitteen ennenkuin perennat ovat kunnolla nousseet. Pensaat saavat vielä odottaa, kunnes lannoitekasat ja oman kompostin tavara ovat sulaneet.

Sipulikasvien alkuja on näkyvissä eri puolilla pihaa ja niiden edistymistä on kiva käydä katsomassa joka päivä.

Pihani näyttää tähän aikaan vuodesta todella kiviseltä. Olen käyttänyt niitä paljon pengerryksissä ja rajaamaan kulkuväylistä hieman korkeammalle nostettuja perennapenkkejä.

lumen sulaminen edistyy

Kulunut viikko on sulattanut lumet pihani metsärinteestä melkein kokonaan, vaikkei olekaan ollut erityisen lämmintä tai aurinkoista. Kuusen havujen alla suojassa olleet viime syksynä istutetut kukkasipulit ovat nousseet nätisti ja yksi lumikello kukkii jo. Sipuleita vartioi ihana, viime kesänä Kemiöläisestä Westersin puutarhasta ostamani rautainen Venus-patsas.


Puolet pihastani on metsää. Siellä kasvaa mäntyjä, kuusia, katajia, haapoja, tammia, koivuja, pihlajia ja pähkinäpensaita. Yksi pieni lehtikuusikin on. Aluskasvillisuus on puolukkaa, kanervaa, heiniä ja kieloja.


Metsään johtavan rinteen olen kunnostanut ja rakentanut nykyiseen muotoonsa vasta viime kesän lopulla. Vielä kaksi vuotta sitten puutarhamajan sivulla, tammen alla oli iso purettujen lautojen kasa, josta kuuden vuoden ajan etsin sopivia rakennustarvikkeita projekteihini. Nyt laudoista on parhaat pinottu puuvajan seinustalle ja loput sahattu polttopuuksi. Taimilaatikkoaineksia siis riittää toistaiseksi.


Pihalla ei ole vielä erityistä tekemistä, mutta on kiva katsella sitä verannan ikkunasta.

Lumien sulamista odotellessa

Tänään lumi ulottuu vielä saappaan varten asti. Olen rämpinyt pihalla ja hoitanut kahden suuren vanhan unkarinsyreenin leikkaamisen. Harvensin pensaita rankalla kädellä, koska ne ovat alkaneet peittää liiaksi näkymää talolta puutarhan reunalle. Oksaläjät jäivät toistaiseksi odottamaan kuljetusta puuvajan viereen.

Tonttini viettää loivasti etelään, siinä on paljon pengerryksiä ja pihassa on jo paikkoja, joissa maa on paljastunut. Mehikasvia ja maksaruohoa on tullut näkyviin.

Tänään vietin kevään ensimmäistä kahvihetkeä puutarhamajan rappusilla.

Rakastan puutarhaa ja puutarhanhoitoa

Ryhdyn tänään 16.3.2012 pitämään puutarhablogia nimellä harjaneilikka. Nimen valitsin siksi, että olen onnistunut lisäämään harjaneilikkaa puutarhassani siitä lähtien, kun ymmärsin tämän kukan kasvamistavan. Samalla tavalla tutkimalla olen oman puutarhani kasvit oppinut tuntemaan.

Rakkauteni puutarhaan on syntynyt ja voimistunut vähitellen. Äidilläni oli omakotitalossamme Tikkurilassa puutarha. En kiinnittänyt siihen erityistä huomiota enkä ollut innostunut auttamaan häntä sen hoidossa. Ensimmäistä kertaa huomasin kiinnostusta puutarhanhoitoa kohtaan siinä vaiheessa, kun minulla oli jo lapsia. Muistan miten harmillista oli keskeyttää hyvässä vauhdissa oleva liuskekiveyksen rakentamistyö, kun lapset oli pakko laittaa nukkumaan. Nyt lapset ovat jo lähteneet omille teilleen ja minä saan touhuta puutarhassani niin pitkään kuin valoa riittää, parhaimmillaan klo 23:een asti.

Nykyinen puutarhani sijaitsee punamullatun mökin ympärillä metsän laidassa. Puutarha on vanha, se on ennen minun aikaani ollut kuulemma kukoistava, mutta ehtinyt kasvaa umpeen ennen muuttoani taloon 12 vuotta sitten. Olin onnekas, kun löysin sellaisen paikan, sillä yksi syy maallemuuttooni oli saada oma puutarha. Edelliset 10 vuotta olin asunut kerrostalossa Helsingissä unelmoiden joka kesä pitkistä illoista pihatöissä. Niiden kahdentoista vuoden aikana, jotka olen nykyisessä paikassa asunut, olen kaivanut maata, kantanut ja vierittänyt kiviä, kärrännyt soraa ja multaa, istuttanut uusia taimia, siirtänyt heinikosta löytämiäni taimia uusiin kukkapenkkeihin, leikannut pihassa olevia pensaita ja istuttanut uusia, sekä istuttanut uusia hedelmäpuita. Olen tutkinut kirjallisuuttakin, mutta enimmäkseen olen toiminut seuraamalla, miten kasvini viihtyvät ja miltä kokonaisuus näyttää.

Nyt on se vuodenaika, jolloin ajatukset siirtyvät yhä enemmän tulevaan puutarhakauteen. Nyt on myös hyvä aika aloittaa tämän blogin pitäminen.