Kukkamarkkinoilla Tûrissa 18.5

Luonto on kuronut kiinni myöhästyneen kasvuun lähdön, tuntuu jopa siltä, että se on normaalia edellä. Viime kesän sateisuus on antanut voimaa kasveille ja kaikki on vehmasta ja runsasta.

Nyt kevätesikoiden kukinta alkaa olla lopussa, narsissit ovat lakastuneet ja lemmikitkit näyttävät kohta kuihtuvan. Tällä hetkellä minun pihassani kukoistaa vain sammalleimu. Sen sijaan nupullaan on paljon kasveja.

Kävin ottamassa vauhtia puutarhakesään Eestissä tutustumalla muutamaan kiinnostavaan puutarhaan ja osallistumalla Tûrin legendaarisille kukkamarkkinoille. Sieltä lähti mukaani kukkivia narsisseja sipuleineen, neljää eri lajia. Lisäksi ostin kaksi limenväristä ruusua ja yhden syklaaminpunaisen kärhön, ensimmäisen kärhöni. Kaikki istutin puutarhaan heti palattuani matkalta.

Kukkamarkkinoilla oli ihastuttava tunnelma, suurten lehtipuiden alla useita väyliä ja niillä myyntikojuja vieri vieressä

 Matkaseuranani oli Maija, joka oli tässä vaiheessa ostanut paria ruusua. Tanakka puutarhaharava on minun hankintani. Sain sen kotiin asti, vaikka pelkäsin unohtavani sen jonnekin matkan varrella.

   Tässä myydään narsisseja, joilla on sipuli mukana. Näitä ostin neljää eri lajia. En ole ennen törmännyt tällaisiin jo kasvaviin sipulikasveihin.

Kuulin kasvien ääntelevän!

Säät on koetelleet luontoa tänä keväänä. Ilma on ollut viileä, mutta poutainen ja kova tuuli on kuivattanut maan pintaa. Yhtäkkiä tuli kesäinen lämpö. Keskiviikkona 8.5 oli kuuma auringonpaiste. Sen päivän aikana kasvit kasvoivat silminnähden. Minä myös kuulin niistä lähtevän pienen nitinän. Seuraavana parina yönä ja torstaipäivänä saatiin sadetta. Se oli todella tervetullutta ja sillä oli selvästi näkyvä vaikutus. Vihreys lisääntyi ihanasti.

Vihreät perennatupsut alkavat peittää kukkapenkkejä. Tässä vaiheessa on helppo poistaa ei-toivotut kasvit, mitä teenkin ahkerasti. 

Pation reunukseen istutin syksyllä idänsinililjoja. Hyvin lähtivät kasvuun. Tämä kohta peittyy myöhemmin korkeiden kasvien taakse.

Löysin Portugalista tuomilleni kiville paikan, johon ne istuvat mitä parhaiten.

Uusin viime syksynä muutaman perenna-alueen ja kaikki istutukset näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Vasta myöhemmin näen, miten tasapainoinen alueista on tullut. Olenko istuttanut liikaa erilaisia lajeja ja onko lajien korkeussuhteet toisiinsa nähden oikeita? Onko värimaailma balanssissa?

Tätä on odotettu, kevättä ja puutarhatöitä!

Viime viikonlopun auringonpaiste ja lämpö kuivatti puutarhani ja pääsin mielipuuhaani. Onneksi olin ollut syksyllä ahkera ja tehnyt kunnon syyssiivouksen. Nyt sain nauttia pienestä siistimisestä ja kivien säätämisestä.

Sipulikasvit ovat hyvällä alulla ja sinivuokotkin auenneet. Kun vertaan edellistä vuotta, ei tilanne näytä sittenkään pahalta. Aikalailla samassa vaiheessa ovat kasvit, vaikka kevääntulo on ollut hyvin hidas. Eli lumen alla tapahtuu kasvua, vaikka on ollut pakkasta öisin.

 Ikivihreät vuorenkilvet ovat jo nousseet pystyyn, vaikka paljastuivat lumen alta kovin kärsineen näköisinä.

 Narsissit ovat jo kasvamassa ja joukossa on nousemassa myös keltapäivänliljan taimia. Taustalla näkyvä talo on naapurin.

Nämä krookukset istutin viime syksynä sitruunatimjamimättään keskelle. Yöksi laitan verkon päälle, etteivät peurat kävelisi päältä. Ne myös syövät näitä kukkia.

Syksyllä Portugalista tuomani kivet pääsivät nyt puutarhaani. Kivi on haurasta ja punaista niinkuin tiiliskivi.

Kevään merkki: mieli siirtyy jo puutarha-asioihin

Eilen sunnuntaina oli ensimmäinen kunnolla aurinkoinen kevätpäivä. Se sai minut ulos puutarhaan kameran kanssa, vaikka piha on lumen vallassa eikä ole koko talvena houkutellut kuvaamaan.

Otin kuvat auringon ollessa hyvin alhaalla klo 17.30. Valo heijastui kauniisti huvinmajan ikkunoihin.

Puutarhassa oleva rekvisiitta erottuu lumen keskeltä hauskasti. Kesällä kaikki peittyy runsaan vihreyden sekaan.

Innostus kasveihin ja puutarhaan ohjelmoi ihmistä näköjään automaattisesti. Auringon alkaessa paistaa ja pihan ollessa lumen vallassa puutarhaihminen kohdistaa huomionsa huonekasveihin. Niinpä minäkin eilen hoitelin pelargoniani ottamaan vastaan uuden kasvukauden leikkaamaalla ja perusteellisesti kastelemalla ja lannoittamalla. Ensimmäiseksi tänä aamuna menin katsomaan, miten ne voivat. Toistaiseksi ainakin tosi hyvältä näyttää. Kun valo lisääntyy ja päivät lämpenevät, siirrän ne verannan ikkunalaudoille.

Muilla mailla ja oman puutarhan syyssiivous

Lokakuussa vietin aikaa Portugalissa. Oli kiva huomata, että kasvit kiinnostavat missä tahansa kuljenkin. Siinä hyvinhoidetussa meren rannalla sijaitsevassa lomailukylässä, jossa asuin oli puutarhurien hoitamat aidatut pihat. Pihoilla näkyi paljon kukkivia pensaita, joista ainakin Oleanteri oli minulle tuttu.

Sain vierailla yhdessä suomalaisen parinkunnan omistamassa talossa, joka sijaitsi korkealla kukkulan laella. Taloa ympäröi emännän vaalima puutarha, joka hänen mukaansa oli sillä hetkellä kurjan näköinen pitkän sateettoman jakson takia. Minua se kuitenkin innosti kovasti. Yritän näyttää tunnelmaa valokuvilla.

talon sisäänkäynti

 näkymä talon terassilta

Agave-kasvien ryhmä

Tähän  mehikasviin ihastuin ja emäntä antoi minulle neljä vartta kotiin vietäväksi. Kuukauden vedessä pitäminen on kasvattanut varsiin juuria ja nyt aion istuttaa ne multaan. Toivon saavani aikaan tällaisen ruukkukasvin.

Kotiinpaluun jälkeisenä päivänä lokakuun lopussa satoi meille ensilumi. Oma puutarha oli tietysti siivoamatta, koska lähtiessä se oli vielä vihreä. Harmitti aikalailla, koska näky ei miellyttänyt tarkkaa silmääni. Tässä muutama kuva tilanteesta.

Lumi suli onneksi viikon sisällä ja pääsin taas puutarhatöihin. Olen nyt katkonut kuolleet perennat ja vienyt ne kompostiin. Pystyyn jätin, ainakin toistaiseksi parsan, kultapiiskun ja jalopäivänkakkaran, joka oli vielä vihreä. Päiväkakkara on nyt alkanut muuttua ruskeaksi ja saa kohta lähteä kompostiin. Parsa on yleensä taittunut pakkasten takia, jolloin katkaisen sen. Kultapiiskunkin varmaan leikkaan alas. Puutarha näyttää näin paljon kauniimmalta ja keväällä penkit ovat puhtaita, kun uudet alkavat nousta.

Olen tehnyt kompostikehikkoon uuden satsin kasaamalla kerroksittain kesän aikana kerääntynyttä puutarhajätettä, syksyn aikana haravoituja lehtiä sekä kotitalouskompostin puolivalmista tuotosta ja tuoretta hevosenlantaa. Läjä on nyt metrin korkuinen, mutta tulee painumaan reippaasti kasaan.

Enää puutarhassa ei ole mitään tehtävää, joten alan odottaa kevättä. Ehkä menen silloin myös katsomaan, miltä Portugalin puutarha näyttää, kun kasvukausi alkaa.

Tonttini ja puutarhani rakenne

Vihdoinkin sain valmiiksi piirrokset tontistani ja puutarhastani. Kesän alusta asti ne ovat olleet tekeillä. Piirtämisen jälkeen piti hankkia värikyniä, jotta saisi erilaiset alueet erotettua toisistaan. Kävin kolmeen kertaan ostoksilla, kun värit eivät koskaan riittäneet. Tein myös värityksiä moneen kertaan, kun en ollut tyytyväinen värien valintaan. Tänään sain vihdoin tekstit paikoilleen.

Kuvat eivät silti kerro kaikkea, koska pihani on todella monimuotoinen. Kuvan alareunassa on etelä ja yläreunassa pohjoinen ja maa nousee kohti pohjoista koko ajan. Täysin tasaisia alueita ei paljon ole. Nousu ei kuitenkaan ole sama koko tontin leveydellä. Välillä on jyrkkiä penkereitä, joita on muodostettu kivien avulla ja välillä loivempaa nousua.

Kuvien mittasuhteet eivät varmaan täysin pidä paikkaansa. Ne on piirretty silmämäärällä. Hiekka-alue, jonka keskellä talo seisoo, sijaitsee korkeammalla kuin alapuutarha ja niiden välillä on pengeretty perennapenkki, joka on kalteva myös pohjois-etelä-suunnassa. Alapuutarha yhdistyy yläpuutarhaan myös pengerryksellä, johon on tehty kaksi kulkukohtaa kivistä, molemmin puolin nuotiopaikkaa. Kun istuu yläpuutarhan penkillä, näkee hyvin tontin alareunassa kulkevan maantien tapahtumat.

Paljaassa metsärinteessä kasvaa vähän puolukanvarpuja ja keskellä nyt jo isoksi kasvanut tammi. Se oli aika pieni, kun muutin taloon 12 vuotta sitten. Olen siirtänyt rinteeseen kanervaa ja istuttanut myös muutamia kääpiökatajia. Tulevaisuudessa sitä ei toivottavasti enää voi nimittää paljaaksi metsärinteeksi.

Alapuutarha on myös lievästi kalteva kohti pohjoista ja sijaitsee alempana kuin muu piha. Sitä kiertää idässä ja pohjoisessa kivistä ja perennoista rakennettu penger. Välissä on kulkemista varten kivistä kootut portaat. Suunnittelen vielä rautakaiteiden tilaamista portaiden sivuun kulkemisen tekemiseksi turvalliseksi.

Alapihan alueella ovat kaikki puutarhani hedelmäpuut ja marjapensaat. Kaikki ovat minun istuttamiani ja siksi vielä pieniä eivätkä tuota erityisesti. Kaksi vanhaa omenapuuta kaatuivat tyvilahon runtelemina jo vuosia sitten. Tontin etelälaidassa kulkee maantie. Olen istuttanut aidaksi syreenejä ja rusopajuangervoja sekä väliin kaksi terijoensalavaa. Kataja ja hansaruusut olivat pihalla ennestään.

Alapuutarhassa on myös kaksi istuttamaani pihlajaa, joista toinen on tänä kesänä istutettu ruotsinpihlaja. Ne ovat vielä pieniä ja kasvavat tosi hitaasti. Kulmassa kasvava lehmus on alkanut itsestään. Alussa leikkasin sitä pois, mutta nyt se on saanut kasvaa jo vuosia ja alkaa näyttää puulta. Odotan sen kasvavan kunnon puuksi. Toivon sen suojaavan taloa sateelta ja tuulelta, joka usein tulee siltä suunnalta.

Alapuutarhan yläpengerryksessä kasvava angervopensasrivistö on yksi niitä asioita, joka on saanut olla entisellä paikallaan. Se on todella hieno tilanjakaja.

syksy on tullut puutarhaan

Huomaan innostukseni aina hiipuvan syksyä kohti. Luulen, että näin tapahtuu muillekin. Enää ei tee mieli tutkia jokaista lehteä, vartta ja kukkaa. Niitä on yksinkertaisesti liian paljon. Ja tähänhän koko työ tähtää, kasvien runsauteen ja perennapenkkien tiheytyeen.

Loppukesästä tuli sellainen tunne, ettei minulla ole tarpeeksi syksyllä kukkivia perennoja. Olen siis uusinut joitakin perenna-alueita siirtämällä kasveja ja hankkimalla uusia. Sipulikasveja olen myös istuttanut lisää. Tulokset näkyvät vasta ensi vuonna, jos olen onnistunut. Kastelun vaivaa ei ole ollut, koska loppukesä on ollut suunnattoman sateinen.

Eilen ja tänään olen kerännyt puutarhasta rekvisiittaa, ruukkuja ja peltiastioita. Olen pessyt ne vesisaavissa talvisäilytystä varten. Keräsin myös puutarhatuolit kellarin käytävään kuivumaan ennekuin ne siirtyvät säilytykseen. Niitä onkin tullut liotettua sateessa turhan pitkään.

Tänään on ollut sen verran selkeää, että on tehnyt mieli ottaa kuviakin syksyn väreistä omassa puutarhassa.

Parhaat värinautinnot antaa ihanasti punertuvat pensaiden lehdet 

 Tämä keväällä kukkiva angervopensas ei punerru vaan kellastuu ja pudottaa lehtensä aikaisin

Perennat kukkivat keltaisina, mutta niiden väri tahtoo hukkua keltaiseen ja ruskeaan yleisväriin

Suunnittelen kylväväni omista perennoista keräämiäni siemeniä siinä vaiheessa, kun katkaisen perennoitten kuolleet varret kompostiin. Siemet ovat nyt verannalla paperikasseissa ja niistä riittää kavereillekin. Monet siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn ja saavat sen siten talvella ulkona. 

Katkaisen perennoiden kuolleet varret mieluummin syksyllä, vaikka ne voisivat elävöittää puutarhaa talventörröttäjinä. Olen huomannut, että ne kuitenkin lakoontuvat talven aikana ja niiden kerääminen on vaikeampaa keväällä. Haluan myös varjella kevään uusia, hentoja alkuja työn aiheuttamilta vaurioilta. Puutarhaa näyttää myös paremmalta, kun lumen sulaessa tulee esiin paljas multa eikä epämääräinen risukasa.