Haastavia säitä ja uudistustöitä

Pitkälti toista vuotta on hurahtanut edellisestä blogitekstistä ja lopultakin tuli tarve kirjoittaa.

Vuoden 2017 kesä oli viileä ja sateinen ja sama jatkui koko syksyn. Ei tehnyt mieli touhuta puutarhassa. Useat perennapenkeistä olivat olleet jo muutaman vuoden liian huonolla hoidolla ja kasvaneet tukkoon kaikenlaista, mistä ei enää ottanut selvääkään. 

Syksyllä päätin ryhtyä isoon uudistustyöhön, mutta jouduin odottamaan jatkuvien sateiden loppumista. Lopulta tuli sellainen jakso, että pääsin penkkien kimppuun. Tyhjensin muutamia  kaikista kasveista ja istutin takaisin ne, mitkä päätin pitää. Olen vihdoinkin tajunnut, että yhdessä paikassa ei saa olla liikaa lajeja. Kaikkien kasvien pitää erottua toisistaan, jotta niille riittää tilaa ja ravinteita ja jotta niitä pystyy pitämään aisoissa. Olen oppinut sietämään sitä, että multapintakin saa näkyä.

Tänä keväänä kaikissa kivikkokasvien penkeissä oli sateisen syksyn jäljiltä sammalta. Kuorin sen pois ja myöhensin maata kasvien ympäriltä. Surkealta näytti, kasveja oli tosi harvassa. Olin elänyt sellaisessa harhaluulossa, että kivikkokasvit ei tarvitse ravinteita. Niidenhän pitäisi pärjätä karuissa oloissa ilman hoitoa. Puutarhanharrastajien facebook-ryhmästä sain lopulta tietää, että niitäkin pitää lannoittaa. Siispä ripottelin niille kompostoitua hevosenlantaa ja annoin vielä kastelukannulla suihkuja laimennetulla pissalla. Kun kaikki tämä oli 

tehty, alkoi yli kuukauden kestänyt sateeton jakso ja helteinen ilma. Kaikki maksaruohot kutistuivat olemattomiin ja luulin menettäneeni ne lopullisesti.

Maksaruohot alkoivat elpyä jo vähäisestä sateesta, jota saatiin juhannuksen aikaan. Sen jälkeen helteet ja saatettomat jaksot jatkuivat vielä elokuun puoliväliin. Maksaruohot pärjäsivät, mutta esimerkiksi kevätesikko, jota puutarhassani on kaikkialla ja paljon alkoi lakastua. Kärsin puutarhani kanssa enkä enää halunnut tehdä aamuisia kasvikatselmuksia.

Tästäkin koettelemuksesta selvittiin, minä ja puutarhani. Nyt nautin taas joka-aamuisista  katselmuksista yöpaidassa kahvikuppi kädessä ja tänään olen ilolla valokuvannut kauniisti elpyviä kasvejani. 

 

 

Olen taas siirrellyt nousevan kuun aikaan kasveja uusiin paikkoihin ja antanut syyslannoitetta kaikille. Eilen oli täysikuu ja jään odottamaan uutta kuun nousua, koska työ jäi kesken. Onneksi syksy on istuttamiseen parasta aikaa ja olen aikaisemminkin tehnyt sitä hyvinkin myöhään ja onnistunut siinä mainioasti.

 

Melkein talvi ja puutarhatyöt tehty

Tänä vuonna talvi tuli aikaisin. Lunta satoi marraskuun alussa ihankuin tammikuussa ja se jäi maahan. Saatiin nauttia pikkupakkasesta muutama viikko, kunnes lämpeni nollan yläpuolelle myös yöajaksi ja lumi suli pois. Minulla jäi puutarhan syystyöt kesken lumen takia. Lehtipuut eivät olleet edes pudottaneet kaikkia lehtiä ja siksi haravointi jäi tekemättä puiden lähistöltä. Myös osa perennoista jäi katkaisemasta. Katkaisen aina kaikki syksyn puolella, etten häiritsisi kasvun alkua keväällä.

Lumen sulettua jatkoin puutarhatöitä pikkuhiljaa ja viimeisen haravoinnin tein metsärinteessä ison tammen alla lauantaina. Sunnuntain vastaisena yönä satoi ohut lumikerros, joka ei ole sulanut pois.

Tänään maanantaina saimme pikku pakkasen ja ohuenohuen lumikerroksen lisäksi auringonpaistetta ja niinpä oli otollinen hetki kuvata puutarha loppuvuoden asussa.

Metsärinteessä on kaunis tammi, jonka lehtien putoamista joutuu odottamaan. Haluan haravoida ne syksyllä pois. Kaikki näyttää silloin paljon paremmalta.

Sinivuokkojen ikivihreät lehdet näkyvät istuimen alla. Tämä nurkka puutarhassani on täynnä kukkia.

Angervopensaiden oksat punertavat talvella kauniisti. Puutarhassa on syksylläkin paljon värejä.

Eletään ihanaa vuodenaikaa

Toukokuu on toinen lempikuukausistani, toinen on syyskuu eli ne ajat, joilloin luonnossa tapahtuu isoja muutoksia. Tänä vuonna on ollut ihana toukokuu, tänäänkin on ollut lämmintä ja aurinkoista. Sadettakin on tässä kuussa saatu.

Viikko sitten kylvin taimilaatikoihini vihreää syötävää ja istutin yrttejä ruukkuihin.

Viime kesänä en omien fyysisten rajoitteiden takia päässyt hoitamaan puutarhaani parhaaseen kasvuaikaan ja tänä vuonna se näkyy erittäin  voimakkaana rikkakasvien rehottamisena. Olen tehnyt jo kaksi suurputsausta perennapenkeissäni. Putsauksen kohteena on heinät, vuohenputki ja vuohenkello, joka erityisesti peittää kauniilla lehdillään jokaisen vapaan multa-alueen. Pelkään, että se valtaa puutarhani kokonaan, jos en kitke sitä pois. 

Silmä lepää siisteissä perennapenkeissä, jossa lehdiltään erilaiset ja eri aikaan kukkivat perennat elävät toistensa lomassa.

Yrttejä ja kesäkukkia eli tuoksuhernettä ja krasseja sijoitin ruukuissa lämpimälle seinustalle viime kesänä hankkimalleni puolipyöreälle metalliportaalle. Viereen tulee vielä tomaattia, mutta taimilaatikko on rakentamatta.

Kevään eteneminen 2016

Tänä keväänä on ollut kaksi hienoa aurinkojaksoa, ensimmäinen huhtikuun puolivälissä ja toinen vapusta alkaen jatkuen parhaillaan. Kukkia on tullut esiin ihanasti, sillä olen vuosi vuodelta lisännyt sipulikasveja puutarhaani.

Olin syksyllä ensimmäistä kertaa kattanut perennapenkkini paksulla kerroksella pudonneita puun lehtiä. Siivosin niitä keväällä pois ja huomasin, että lehtokotilot muhivat lehtien alla. Kattaminen ei ollutkaan hyvä idea enkä aio tehdä sitä toiste. 

Kuvasin tilannetta ensimmäisen aurinkojakson alussa. Kukassa ovat vasta krookukset.

Narsissinvarret vasta nousevat maasta. Keltapäivänliljat ja siperianunikotkin ovat hyvässä kasvussa.

 Vuorenkilvet ovat jo virkistyneet terhakoiksi.

Huhtikuun loppupuolella olin poissa Suomesta ja huolissani puutarhasta, ettei vaan kukkiminen mene minulta ohi, kun on niin lämmintä. Viikko olikin sateinen ja kolea, joten tilanne oli aikalailla sama kuin lähtiessäni.

Vappu toi mukanaan vieläkin jatkuvan auringonpaisteen ja lämmön ja nyt kasvu on todella lähtenyt käyntiin. Nyt kukkivat narsissit, helmihyasintit ja scillat, kevätesikot ja tarhakylmänkukka.

 Krookuksen lehdet ovat jääneet jäljelle kukkien laskastuttua.

Minä olen liitossa kuun kanssa ja siksi olen tämän viikon ajan kitkenyt perennapenkkejä. Kitkettävää on ilmestynyt lisää, mutta odotan seuraava laskevan kuun kautta. Huomisesta alkaa istuttamisen ja kylvämisen aika.

Puutarhani vuosi 2015

Tämä puutarhavuosi on ollut poikkeuksellinen. Nilkkani murtui pahasti huhtikuun lopulla, jouduin pitämään kipsiä kolme kuukautta enkä saanut kahteen ensimmäiseen astua jalalla lainkaan.

Puutarhani ei kuitenkaan onneksi muuttunut sotkuiseksi viidakoksi, koska olin tehnyt täydellisen putsauksen jo syksyllä ja jo maaliskuun alussa hoitanut sen tiptopkuntoon sekä levittänyt kompostoitua hevosenlantaa pensaille ja perennoille. Suurin murheeni oli, etten päässyt puutarhaan kuljeksimaan ja taimenalkuja katselemaan. Suurinta osaa perennapuutarhaani kiertää penger, johon olen useaan kohtaan tehnyt kivistä portaat. Ne eivät ole turvalliset kyynärsauvoilla kuljettavaksi. Kesän aikana minulle kuitenkin tehtiin yhteen kohtaan turvalliset portaat puukehikolla, joten juhannuksen aikoihin pääsin lopulta alas.

Onneksi minulla on puutarhan hoidosta innostuneita ystäviä, joilta pyysin apua ruohoalueiden leikkaamiseen. Niinpä viidakkoa ei päässyt syntymään ja ikkunasta kaikki näytti hienolta. Eräs ystävistä kylvi yrttejä talon vieressä oleviin laatikoihin. Muista hyötykasvisuunnitelmista piti luopua, koska en ollut kykenevä kasteluhommiin. Sen kuitenkin luonto hoiti hyvin kesän aikana, mutta sitähän ei voinut tietää etukäteen.

Edellisenä kesänä istuttamani ja kylvämäni kukat kukoistivat ilman minun hoitoakin.

Kesän edetessä minua ei pidätellyt mikään puutarhahommista. Niinpä olen kurkotellut kyynärsauvojen varassa kitkemässä perennapenkkejä terveyteni uhalla. Heinäkuun lopulla kylvin kasvilaatikoihini siemeniä, joista osa kasvoi syötäväksi, osa ei itänyt lainkaan. Loppukesällä olin uudistamassa joitakin perenna-alueita ja syksyllä tein normaalit syystyöt. 

Nyt odottelen innolla ensi kesää ja toivottavasti normaalia puutarhaelämää.

Vuoden ensimmäinen puutarhapäivä

Tänään tein ensimmäistä kertaa puutarhatöitä tänä vuonna. Koskaan en ole tehnyt niitä näin aikaisin. Vaikka lumi on ollut kokonaan poissa puutarhastani ainakin viikon, ei siellä ole märkyyden takia voinut tehdä mitään. Melkein koko ajan on satanut ellei kunnolla niin ainakin tihkua.

Olin päättänyt jo talvella leikata kokonaan alas pallohortensian, koska tykkylumi oli painanut oksia useaan otteeseen. Viimeksi leikkasin sen kolme vuotta sitten.

Krookukset ovat olleet näkyvillä jo muutaman viikon. Samalla alueella on myös tulppaaneja, mutta ne tulevat myöhemmin. Huomenaamuna aloitan laimennetun pissan pirskottelun peurojen karkottamiseksi.

Nämä narsissit olen istuttanut viime syksynä. Uudet nousevat aina vähän aikaisemmin kuin vanhat istutukset.

 Vuoden ensimmäinen kahvihetki puutarhatöiden lomassa ulkoilmassa.

Teki myös mieli kaivella heinänalkuja, kun ne tulevat heti näkyviin ja irtoavat kosteasta maasta hyvin.

Putsasin pois kaikki jouluun liittyvät kuusenoksaviritelmätkin ja ladoin oksat metsän reunaan rakentamiini lahoaviin penkereisiin.

Aurinko lämmitti niin, että puuhatessa tuli hiki.

puutarhani talvi

Syksy sujui jo vanhaan malliin kuolleitten perennoitten katkomisella, lehtien haravoimisella, uusien kukkasipulien istuttamisella sekä kompostin rakentamisella kesän aikana kertyneistä puutarhajätteistä, kuolleista lehdistä, talouskompostorin tuotoksesta ja tuoreesta hevosenlannasta. Puutarha on täysin valmis uuteen kevääseen. Kellarissa on myös valmiina muutamia multasäkkejä ja runsaasti kompostoitua hevosenlantaa saaveissa. Viime kevät tuli niin varhain, etteivät kaupat olleet varautuneet tavallista aikaisemmmin alkaviin puutarhatöihin. Nyt minä olen varautunut, jos käy samalla tavalla.

Juuri ennen joulua satoi runsaasti lunta ja maisema muuttui postikottimaisen kauniiksi, samoin oma puutarhani.

Hyötykasvitarhani näyttää hurmaavalta lumen kuorruttamana. Lumi paljastaa myös, että olen saanut kiinnitettyä pystytolpat suhtkoht suoraan. Siinä ei ole omaa silmää häiritseviä vinoja linjoja kuin nimeksi.

Mäkimeirami pysyy tanakasti pystyssä koko talven, joten jätän sen aina katkaisematta.

Kuvien lumi on jo sulanut ja välillä maa on ollut ihan paljas. Viime yönä satoi taas runsaasti lunta ja tänään puutarha näyttää ihan samalta kuin kuvissa.

Nyt vaan kevättä odottelemaan siemenluetteloita tutkien ja puutarhakirjoja lukien.