Punaisten kukkien heinäkuu

Puutarhan heinäkuu on ollut puutarhanhoitajalle joutilasta aikaa. Tänä vuonna luonto on hoitanut kastelunkin. Perenna-alueita en kastelekaan, mutta ne vähäiset kesäkukat ja yrttiviljelmät vaativat kastelua, jos vettä ei tule taivaalta. Nyt rännien alla olevat saavit ovat olleet täynnä ja vuotaneet ylikin ja kastelua on tarvittu todella harvoin.

Puutarhassa on ollut punaisten kukkien aika. Verikurjenpolvi sen aloitti jo kesäkuun puolessavälissä, sitten tulivat nimikkokukkani harjaneilikat kaikissa eri punaisen sävyissä, myös valkoisena, ja ne jatkavat kukintaa edelleen. Parhaillaan kukkii myös kaksivuotinen harmaakäenkukka, joka kylväytyy helposti on lisääntynyt puutarhassani tehokkaasti. Nyt ovat vuorossa malvat, jotka olen itse tuonut puutarhaan, Sain siirtää omaan puutarhaani viime syksynä tyttäreni Lillin helsinkiläisen rivitalopihan harmaamalvikit tulossa olevan kaivuutyön alta. Valkoista myskimalvaa pihallani oli yksi taimi ja ilmeisesti se kylväytyy helposti, koska sitä löytyy nyt eri puolilla tonttia. Siirtämisestä se ei kokemukseni mukaan pidä, joten se saa olla siellä, mihin itse asettuu. Sormustinkukka  kukkii myös parhaillaan. Sekin on kaksivuotinen ja kylväytyy helposti.

Punaisena kukkii myös hansaruusu, jonka leikkasin syksyllä matalaksi ja jolle kannoin keväällä puolitekoista kompostia paksun kerroksen.

Vasta heinäkuun viimeinen viikko on vaatinut puutarhurin panosta. Ruoho oli leikattava ja hiekkakäytävät putsattava niille ilmestyneistä taimista. Tämä homma on tehtävä joka vuosi, ettei niistä muodostu ruohokäytäviä. Kontattuani polveni helliksi puutarhan välikäytävillä kävin eilen hankkimassa pitkävartisen kolmihaaraisen muokkausvälineen. Se on tukevaa englantilasta tekoa. Nämä puutarhanhoidon taiturit ymmärtävät millaisia välineitä tarvitaan puutarhan siistinä pitämiseen. Tänään hoidin sillä pääkulkuväylän puhtaaksi. Hommaa tehdessä löytyi lukemattomia pieniä sormustinkukan ja harmaakäenkukan taimia, jotka otin talteen ja istutin väliaikaisesti multaan.

Koko ajan oppii ja huomaa uusia asioita ja sen seurauksena jotkut kasvit tulevat taas vaihtamaan paikkaa, Kaksivuotisia kasveja joutuu myös siirtämään puutarhurille paremmin sopiviin paikkoihin, kun ne kylväytyvät minne haluavat. Esimerkiksi jostain puutarhaani ilmestynyt ja joka vuosi lisääntynyt kurjenkello saa loppukesällä vaihtaa paikkaa. Nyt se kasvaa hyvin matalien kasvien joukossa ja näyttää orvolta korkeana ja hentona ylhäisessä yksinäisyydessään. Kukinnan loputtua ja siementen talteenoton tapahduttua siirrän sen iiristen viereen toiseen perennapenkkiin. Paikasta otan pois konnatatarin, jonka peurat syövät säännöllisesti surkean näköiseksi. En vielä tiedä, minne sen siirrän. Kurjenkellojen kanssa samalle alueelle istutan ritarikannusta, jonka olen kylvänyt ystävältäni Gretalta saamistani siemenistä. Se on kasvanut pari vuotta väliaikaisessa penkissä ja taimet alkavat olla jo kunnollisen kokoisia. Ehkä se ensi vuonna jo kukkii.

Olen istuttanut pihalleni myös uuden puun. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin ruotsinpihlajan. Se ei kasva valtavan suureksi.

Vanhasta puutarhapöydästä rakennettu salaatinkasvatushäkki toimii hyvin. Rukola on kasvanut jo  liian suureksi, mutta uusi kylvös on kohta valmis syötäväksi. Retiisit on jo syöty.

Kasvit kukoistavat runsaina ja täyttävät pihan. Alaosistakaan ne eivät vielä ole kellastuneet niinkuin kuivina kesinä.

 Harjaneilikka kukkii laajoina mättäinä.

Metsärinteeseen paistaa ilta-aurinko puutarhamajan takaa. Venuksen ympärille on kasvamassa harjaneilikkaa, joka kukki ensi kesänä. 

Lobeliat viihtyvät puutarhamajan ikkunaruukuissa.

Kurjenkellot sojottavat korkeina ja hentoina. Ne ovat itse kylväytyneet tähän penkkiin, mutta ne siirretään syksyllä toiseen paikkaan muiden korkeiden joukkoon.

 Hansaruusu on kesän aikana kasvanut suureksi ja kukkii ensimmäisen vuoden versoilla.

Harmaakäenkukan väri on loistava ja kasvi sopii parhaiten puolikorkeiden perennoiden joukkoon.

Punakärsämö on yksi heinäkuussa kukkivista punaisista kukista. Tätä halusin monta vuotta ennenkuin löysin niita taimimyyjältä.

Onpa vehmasta ja vihreää

Tämä on se ajankohta, jolloin puutarha on minusta parhaimmillaan. Vielä on vihreässä paljon eri sävyjä ja kasvit ovat vehmaita tyvestä latvaan. Tänä kesänä sää on ollut puutarhan kannalta suotuisa, sadetta on saatu runsaasti eikä ole ollut liian kuuma, vaikka aurinkokin on paistanut ihan kiitettävästi. Nyt kukat ovat saaneet kukkia pitkään ja runsaina. On ollut selaisiakin kesiä, että kukinta on ollut ohi hyvin nopeasti.

Ennen juhannusta otetuissa kuvissa kukinnan ovat aloittaneet hopeahärkki, keltapäivänlilja, verikurjenpolvi, akileija, jättipoimulehti. Pensaista kukkivat syreeni ja juhannusruusu.

Juhannuksena saatiin sekä auringonpaistetta että jatkuvaa sadetta. Sateen lakattua olen leikannut ruohoalueet ja myös jo pitkäksi kasvaneen ojan ja pensasaidan välisen alueen. Tein taas saman virheen kuin viime vuonna. Sateen jälkeen on paljon hyttysiä ja varsinkin märkäräisiä. En suojautunut tarpeeksi ja nyt ovat kasvoni ja kaulani täynnä kutisevia paukamia. Olo on hankala ja peiliin ei ole kiva katsoa. Tätä on nyt kestänyt melkein viikon ja kokemuksesta tiedän, että vielä menee aikaa.

Puutarhassa nautin katsella kasvien runsautta ja erilaisten lehtien muotoja. Olen tarkoituksella istuttanut vierekkäin lehdiltään ja massaltaa erilaisia kasveja, kutakin omaksi alueekseen. Kukkien värinkin ole yrittänyt ottaa huomioon. Olen innostunut erilaisista maanpeittokasveista kuten maksaruohoista ja yritän saada niitä kasvamaan niin tiheiksi, ettei sekaan mahdu muuta.

Tämä etupihan kivikkorinne on vasta syntymässä. Tavoite on, että kaikki kivien välit tulevat täyteen kasveja.

 Tämä on näkymä ulkorappusilta. Olen huomannut, että mehikasvit voivat paremmin, kun ne ovat kivien ympäröimiä. Tässäkin odotan kasvien leviävän vielä.

Lehtiä, kukkia, runsautta, vehmautta.

 

Ilta-aurinko valaisee ihanasti metsärinnettä, johon on tänä kesänä syntynyt uusi perenna-alue. Siinä on nyt muualta poiskarsittua syysasteria, naapurin omalta pihalta karsimaa vuorenkilpeä, polulle levinnyttä jättipoimulehteä. Tammen alle olen istuttanut tänä kesänä korallikanukan sen punaisen oksavärin takia.

 

Nyt näyttää tonttia rajaava pensasaitakin hyvältä, kun rehottava ruoho on sen ja ojan välistä on leikattu. En raaski leikata sitä alkukesästä säännöllisesti, koska siinä on niittykasveja. Pitkän niityn leikkaaminen käsisaksilla on tosi rankkaa ja palkaksi saa vielä itikanpuremat. Paras palkka on kuitenkin kaunis lopputulos. 

Sateisen viikon jälkeen tuli pari aurinkoista päivää ja on ollut ihanaa taas puuhailla ulkona. Koristepensaat ovat saaneet kompostoitua hevonkakkaa, kun jäivät keväällä ilman.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tehnyt jotain, josta unelmoin, kun rakensin puutarhamajaa. Olen maannut siellä olevalla vanhalla rautasängyllä lukemassa kirjaa.

Kesä!

Puutarhan kesä on nyt todella alkanut. En millään malta istua tässä koneen ääressä kirjoittamassa. Tuntuu, että joka päivä tapahtuu niin paljon, että pitäisi päivittää todella usein tätä blogia.

Sää on ollut varsin sopivaa. Ei ole ollut liian kuuma, jolloin kukat kukkivat liian nopeasti. On ollut aurinkoa ja myös sadetta. Kasteluvesitynnyrini ovat täynnä.

Tänä vuonna olen kasvattamassa salaatteja ja yrttejä taas enemmän monen vuoden tauon jälkeen. Yrttien taimet olen ostanut ja jakanut pieniksi tupsuiksi. Salaatit olen kylvänyt uuteen salaattilaatikkooni. Tomaatintaimet ja yhden kurkun istutin eilen. Kesä- ja talvikurpitsan taimet ovat toistaiseksi sisällä kasvamassa ennenkuin ne pääsevät ulos. Tomaatit ja kurpitsat kasvatan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvusäkikeissä, joille olen rakentanut laudasta kehikot.

Kuvia maltan toki ottaa useammin. Nyt saavat kuvat kertoa enemmän kuin minä.

Kurjenmiekat ovat aloittamassa kukintaansa, nuppuja on todella paljon. Etualalla konnatatar, jota peurat valitettavat käyvät nakertamassa.

Näkymä ylös pengerrettyä polkua. Oikealla kukkapenger, jossa on perennoja useassa tasossa, nyt kukkii hopeahärkki, jonka alun olen saanut Knutelta. Vasemmalla on jättipoimulehti, jota ostin aikanaan kuusi tainta ja jota on nyt jo useassa perennaryhmässä.

Hopeahärkin keskeltä nousee akileija, jota on sekä sinisenä että haalean roosana. Ne ovat itse ilmestyneet puutarhaani ja lisääntyvät koko ajan.

 Humala nousee pitkin pergolan pylväitä ja muodostaa vehmaan suojan.

Pieni japani-henkinen puutarhani on saanut hyvää hoitoa tänä kesänä, kun olen kaivanut pois kivien välistä tunkevat kasvit. Näin hyvältä se ei olekaan aikaisemmin näyttänyt.

 Metsän reunaan olen tuonut kesäkukkia. Peltiastioissa pysyy kasteluvesi.

Pihan alemman ja ylemmän osan välissä kasvaa kaareva pensasaita, joka oli valmiina pihassani. Laji on joku angervo, jota en ole pystynyt tarkemmin määrittelemään.

Tämä laukkakasvi kasvaa ensimmäistä vuotta puutarhassani. Näin naapurillani Pentillä tällaisia ja innostuin hankkimaan tätä omaankin puutarhaani.

Silmääni miellyttää vierekkäin mättäinä kasvavat erilaiset matalat kasvit. Tässä sammalleimu ja maksaruoho. Taustalla suurilehtinen vuorenkilpi sopii joukkoon.

Näyttää hyvältä, kun kasvit muodostavat suuria mättäitä ja erimuotoiset ja -kokoiset lehti- ja kukkamassat ovat rinnakkain.

Jos en ole ulkona, olen usein katselemassa ikkunasta ulos kohti metsää. Metsärinteessä kasvaa tammi, jonka sävy on tällä hetkellä ihanan vaaleanvihreä.

Seuraavaksi puhkeavat kukkaan verikurjenpolvet, keltapäivänliljat, jättipoimulehdet ja juhannusruusut. Juhannuksen alusviikko on todellista kukkien juhla-aikaa ja se jatkuu pitkään, varsinkin, jos välillä sataa eikä ole liian paahteista.

Kevätkukat kukoistavat

Puutarhassani on nyt paljon kukkivia kasveja. Viime viikko on ollut aurinkoinen ja lämmin. Viimeksi satoi edellisenä viikonloppuna, mutta sitä on vaikea uskoa. Niin kuivalta nyt näyttää. Suorastaan huolestuttavalta. Oman puutarhansa hoitaja toivoisi sadetta säännöllisin väliajoin, mieluiten tietysti yöllä. Ainakin kaksi kertaa viikossa pitäisi sataa.

Koivut kukkivat tänä vuonna erityisen runsaasti ja keltainen pöly peittää pinnat ulkona. Marjapensaat jo kukkivat ja hedelmäpuut ovat aloittamassa kukintaansa. Pihallani on vain pieniä pensaita ja puita, jotka olen itse istuttanut. Vanhat omenapuut vei tyvilaho muutama vuosi sitten. Puut voivat selvästi huonosti ja molemmat lopulta kaatuivat omia aikojaan. Hedelmäpuut on pidettävä verkotettuina ympäri vuoden peurojen takia.

Minulla on mahdollisuus viettää joka päivä aikaa pihallani. On kuitenkin vaikea istua paikallaan hetkeä kauempaa. Huomaan olevani kaiken aikaa nyppimässä rikkaruohoja. Se kyllä kannattaa, sillä jatkuvasti nypittynä heinä ei pääse valloittamaan penkkejä. Matalat kasvit näyttävät kauniilta ilman törröttäviä korsia. Jotkut kuljettavat koiriaan päivästä toiseen samoja reittejä, minä sen sijaan nypin rikkaruohoja ja käyn kukkapenkkini läpi päivittäin.

Vuorenkilpi on kukkinut jo pitkään ja runsaana. Se on saanut olla rauhassa peuroilta. Olen käyttänyt sitä monissa perennaryhmissä ja saanut sen leviämään niistä muutamista taimista, jotka pihallani alunperin kasvoi. 

Tarhakylmänkukkakin on kukkinut pitkään ja on tänä vuonna ollut suurempi kuin edellisenä. Tänään se on jo laskastunut. Uskaltaisinkohan syksyllä jakaa sitä.

Maksaruoho on tehokkaan kitkemisen ansiosta voimistunut ja kasvaa kauniina ja tiheänä. Tätäkin kasvia olen käyttänyt paljon eri paikoissa ja levittänyt pihalla alunperin ollutta kasvustoa suuremmaksi.

Kevätesikko on kukkinut jo pitkään. Olen saanut sen leviämään koko pihan alueelle ja alkuperäisen kasvuston moninkertaistumaan.

Raparperi ja lipstikka ovat kauniita kasveja. Molempia käytän myös keittiössä. Aion tämä vuonna kokeilla peston valmistusta lipstikasta.

Sammalleimu on juuri aloittamassa kukintaansa. Sitäkin minulla on useissa perennaryhmissä. Sen historia on sama kuin niin monen kasvin eli olen levittänyt menestyksellä pihan alkuperäistä kasvia moneen paikkaan. Sen sekaan tuppaa kasvamaan heinää, joten olen syksyllä kaivanut juuristoa reippaalla kädellä sen poistamiseksi. Näyttää siltä, että onnistuin vähentämään heinän määrää enkä tuhonnut itse leimua.

Tänään on näkyvissä jo syreenien nuput ja keltapäivänliljat ovat kasvattaneet kukkavartensa. Angervopensas kukkii myös kohta. Näin myös muutaman kukan verikurjenpolvissa, vaikka se muistaakseni kukkii vasta juhannuksen aikoihin. Kaikki perennat kasvavat kokoa päivittäin.

Vihreetä!

Kolme viikkoa kulunut siitä, kun kirjoitin viimeksi. Edistystä on tapahtunut paljon sinä aikana. Ruohikkoalueet on nyt vihreät, melkein kaikkien perennoiden alut on näkyvissä, sipulikasvit kukkivat ja pensaissa on kunnon silmut. Syksyllä kylvämäni harjaneilikat ovat itäneet ja muodostavat sirkkalehtimattoja moniin kukkapenkkeihini. Vuosien aikana olen oppinut tuntemaan kaikkien perennoitteni alut tosi pieninä. Niinpä pystyn jo alkuvaiheessa nyppimään eitoivotut kasvit, joita ovat erityisesti vuohenputki, mutta myös vuohenkello, joka yrittää vallata kaikki kukkapenkkini. Heinät yritän poistaa jo pieninä tupsuina, sillä en ole unohtanut, miten heinä oli ehtinyt vallata puutarhan muutamassa vuodessa ennen minun tuloani.

Perjantaina kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa taimimyymälässä, enkä päässyt sieltä ilman ostoksia. Tänään olen istuttanut kaksi valkoista tarhakylmänkukkaa,  kaksi kääpiönepalinhanhikkia ja pari muuta matalaa perennaa, joiden nimi ei nyt tässä tule mieleen.

Tänään olen myös siirtänyt yhden pallohortensian uuteen paikkaan ja sen paikalle keltaisia päivänliljoja sekapenkistä. Samasta penkistä olen siirtänyt päivänkakkaroita sellaiseen kohtaan, jossa kasvoi viime kesänä enimmäkseen rikkaruohoja. Puutarhan hoitaminen sisältää jatkuvaa kasvien siirtoa, aukkojen täyttämistä ja yritystä luoda täydellinen kukkapenkki.

Olen istuttanut scilloja pensaiden alle ja kukkapenkkeihin. Unelmoin niiden leviävän kaikkialle niinkuin olen nähnyt monissa pihoissa Tammisaaressa. 

Tässä kasvaa jättipoimulehtiä, kevätesikoita ja kevätvuohenjuuria, jotka ovat ovat juuri nupullaan.

Tätä lilanväristä tarhakylmänkukkaa en edes muista istuttaneeni, onkohan se ilmestynyt kukkapenkkiin jostain vanhasta kavustosta.

Tähän on kasvamassa kultapiiskumatto, seassa on muutamia kultapallojakin. Kultapiiskut olen kaivanut aikanaan joutomaalta tien toiselta puolelta. Siellä sitä kasvaa edelleenkin todella runsaasti. 

Ikivihreä vuorenkilpi on juuri alkanut kukkia. Kukat maistuvat peuroille ja yleensä puolet niistä joutuu näitten suihin, kukkavarsi vain jää törröttämään.

Puutarhassani on myös pikkuinen japanilaishenkinen paikka, joka kesän aikana häviää täysin kasvien alle. Taustalla häämöttää ruosteinen kynttilälyhty, jonka sytytän ainakin pyhäinmiestenpäivänä ja jouluna. Lyhdyn luona on Hiidenmaalta, isoäitini kotisaarelta tuotuja kiviä ja kivikasa on minulle ja eestiläisen isäni ja äitini muistopaikka.